Muuton jälkeinen hämmennys

Kas niin. Olemme muuttaneet. Melkein viikko sitten jo, mutta kodin järjestely on vienyt kaiken mahdollisen ajan ja energian. Tällä viikolla meille tuodaan uusi sohva - vanha oli niin rikki, ettei se kelvannut edes kierrätyskeskukseen. Hyvä, että kelpasi kaatopaikallekaan...

Kirjoja, kirjoja ajelehtii kaikkialla, sillä kahden kirjahyllyn suhteen emme ole vielä oikein päättäneet mitä teemme. Alunperin ajattelimme, että ne voisi maalata, mutta nyt tuntuu, että olemme niin puhki, ettemme jaksa läträtä maalien kanssa yhtään enää. Lisäksi kirjat olisi hyvä saada johonkin muualle kuin olkkarin lattialle, jotta paikka tuntuisi asuttavalta. Haaveilemme jo uusista kirjahyllyistä, mutta muutossa on mennyt niin paljon rahaa, että meillä ei taida olla vartsuja siihen.

Lisäksi työt alkoivat maanantaina. Ajattelun hajottaminen kämpän järjestelyn ja työn välillä rasittaa. Kunhan täällä kalusteet ja irrallisina ajelehtivat tavarat saadaan paikalleen, pitäisi ruveta etsiskelemään verhokankaita. Tällä hetkellä vain olkkarin verhot voi nostaa ikkunoihin sellaisenaan - keittiöön teen vanhasta keittiön verhosta paneeliverhot. Kaikkiin muihin ikkunoihin pitää suunnitella ja ommella uudet. Makkariin, työhuoneeseen, askarteluhuoneeseen.


Haaveilen kaikenlaisista käsitöistä, joihin haluan päästä käsiksi. Keskeneräisiä projekteja ja suunnitelmia on vaikka minkä verran. Ihmiset ovat blogeissaan esitelleet lankavarastojaan, joten minäpä esittelen kangasvarastoni. Askarteluhuoneemme toinen vaatekaappi on täynnä pahvilaatikoita, joissa on keskeneräisiä käsitöitä ja ihania kankaita, joita olen ostanut hetken mielijohteesta. Lankoja sentään on vain kolme muovikassillista, niiden suhteen en ole mikään hurja hamsteri.

En uskalla esitellä laatikoiden sisältöä sen tarkemmin, sillä laatikkokeko on erittäin epästabiili. Esimerkiksi tuo pitkänomainen kamerajalustan pahvilaatikko ihan edessä estää laatikoiden päälle sullottuja muovipusseja tipahtamasta kaapin oven avaajan syliin. Kunhan kämpän sisustus on siedettävä ja kaikki tavarat purettu, täytyy ruveta heti järjestelemään kaappeja uudestaan.

Joskus vois järjestää kangasvaraston tyhjennysviikot samaan tyyliin kuin Lankahamsterit tyhjentelevät lankavarastojaan. Onkohan muilla samanlaisia kangasvarastoja, paria metriä sitä ja tätä ja tuota kangasta, jota on ostettu just sopivasti kivaan hameeseen/paitaan/koristetyynyyn, mutta ei koskaan saatu valmiiksi? Olisin voinut osallistua fufoiluun, jos olisin tajunnut tarpeeksi ajoissa, ja jos minulla olisi kesällä oikeasti ollut aikaa tehdä keskeneräisiä pois tieltä.

Jestas, mulla on esimerkiksi punaista kevyttä kangasta, jonka ostin kaksi vuotta sitten keväällä kesäistä kellohametta varten... tässä ehtii tämäkin kesä loppua, ennen kuin saan sen valmiiksi.

Isotädin käsityöt

Huhhuijaa. Seinät on maalattu ja tänään pitäisi mennä keräämään suojapaperit pois lattioilta ja imuroimaan kaikki lattioille lentäneet maalinhidut. Sisustusrakentaja-sisko tuli pelastamaan tilanteemme: hän peitti katonrajassa valkoisella meidän huonot rajauksemme.

Makkarin kanssa kävi kaikenkaikkiaan aika nolosti. Kuten sanottua, maali loppui kesken, mutta hölmöyksissäni menin sitten ostamaan täyshimmeää maalia toista maalikerrosta varten himmeän sijaan. Siinä sitten joutui tekemään kaikki rajaukset uudelleen ja maalaamaan vähän enemmän sitä seinää kuin oli tarkoitus. Vaikka väri oli sama, kiiltoero oli kuitenkin niin suuri, että maalit olivat todella erilaiset seinässä. Maalattaessa oma typeryys harmitti tosi paljon, mutta lopputulos on kuitenkin kaunis. Makuuhuoneeseen sopii hyvin sellainen rauhallinen, jopa seesteinen himmeys. Askarteluhuoneen efektiseinästäkin tuli ihan hieno, vaikka siskoparka valittikin koko ajan maalatessamme, että "tää näyttää amatöörimäiseltä, mä en kestä".

Tänään sitten toivat Grundellilta 60 muovilaatikkoa. Olohuoneen kirjat on pakattu ja illalla pitäisi siirtyä työhuoneen kirjoihin. Huh hirvitystä.

Pakatessa tekee tosiaan löytöjä. Liinavaatekaapin perällä oli pahvilaatikko, joka sisälsi perintötekstiilejä, joita voisin esitellä tässä. Isotätini kuoli jo liki viisitoista vuotta sitten, mutta muutama vuosi sitten mummuni antoi minulle isotädin jäämistöstä peräisin olevia tekstiilejä. "Kun sinä osaat niitä arvostaa", mummu sanoi. Ja arvostanhan minä, pakkasin ne huolellisesti ja laitoin kaapin perälle - käyttötekstiilejähän ne eivät ole.


Laatikossa on sekä isotädin itsensä tekemiä että hänen huutokaupoista ostamiaan käsitöitä. Itse tehtyjä ovat ainakin nimikoidut tyynyliinat ja pyyhkeet. Joukossa oli mm. oheinen tyynyliina, jossa on mystinen, pesussa pois lähtemätön No.49. Tähän tyynyliinaan on ommeltu vissiin ihan kaupan pitsi, mutta olen laittanut sen talteen enkä käyttöön juuri tuon mystisen numeron takia. En muistanut mummulta kysyä numeron merkitystä, ja tätä nykyä mummu ei taida enää sitä muistaakaan. Mihin on käytetty valkoista, hyvää ja lujaa puuvillakangasta, jonka voi uudelleenkäyttää tyynyliinana? Jauhopussiin? Postisäkkiin? Pesulan pyykkipussiin?


Virkatuista, käpyillyistä, nyplätyistä ja kudotuista pikku pitsiliinoista osa lienee isotädin käsialaa, osa huutokauppatavaraa. Virkatut hän on varmaan tehnyt itse, mutta käpyillyt liinat taitavat olla ostettuja. Haluaisin käyttää näitä liinoja jossain ja jotenkin, ilman että niiden kunto kärsisi. Mihin nämä voisi laittaa käyttöön tai näytteille ilman pelkoa, että niille kaatuu kahvia tai punkkua? Asuntomme ei oikein ole sen tyylinen, että pieniä pitsiliinoja voisi sirotella ihan kaikkialle. Liinojen alla oleva musta kangas on muuten mummuni mummun musta, silkkinen kirkkohuivi, joka on erittäin hyvässä kunnossa, ottaen huomioon, että mummun mummu on kuollut joskus ennen toista maailmansotaa.


Nenäliinakotelon alkuperää on vaikea päätellä. Polyesterisatiiniseen kankaaseen on koneella siksakattu erittäin hienostunut, mielestäni vähän art nouveau -tyylinen neitonen, joka pitää strutsinsulkaviuhkaa. Kirjonta on tehty hyvin, hyvin ohueen sifonkiin, enkä osaa sanoa, onko se ollut alunperinkin osa nenäliinakoteloa, vai onko se leikattu jostain nenäliinakoteloa varten. En tiedä onko se isotätini kirjoma vai huutokauppatavaraa, enkä tiedä sitäkään, kuka on siksakannut kauniin kirjonnan keinokuitusatiiniin ja ommellut vielä keinokuitukoristenauhaa nyöriksi. Nenäliinakotelon sisällä on erilaisia nenäliinoja, osa hyvin kaunista valkokirjontaa, osa aika tavallisia kaupasta ostettuja.


Eniten päänvaivaa tuottaa kuitenkin isotätini helmikirjottu paita 30-luvulta. Isotäti eli railakasta taiteilijaelämää: hän kävi teatterikoulua, esiintyi jopa elokuvassa statistina ja juhli paljon, kunnes sai keuhkokuumeen seurauksena keuhkopaiseen ja menetti toisen keuhkonsa. Teatterikoulu oli liian raskas yksikeuhkoiselle, ja isotäti siirtyi tekemään kevyttä toimistotyötä. Helmipaita alkoi hapertua ja rispaantua. En tiedä varmasti mitä materiaalia se on, ei puuvillaa kuitenkaan. Helmikirjonta on ihan napakkaa, mutta kangas sen alla murenee tiehensä. Paidan kanssa samassa pussissa oli pakka ohutta vaaleanpunaista kangasta, joka tuntuu puuvillasekoitteelta - ilmeisesti isotätini on suunnitellut joskus korjaavansa paidan.

En oikein tiedä, mitä helmipaidan kanssa pitäisi tehdä. Itse en sitä ryhdy korjaamaan, se on selvä, sillä se vaatisi jo konservoijaa, eivätkä taitoni siihen riitä. En haluaisi sitä oikein museollekaan lahjoittaa. Se on sen verran hieno, että sen voisi laittaa oikein suojattuna ja käsiteltynä vaikka seinälleen koristeeksi. Pitäisi ottaa selvää, että mitä sille voisi tehdä vai voiko mitään.

Maalia seinään

Pienimuotoisemmat käsityöt ovat jääneet syrjään suurimuotoisempien tieltä. Olemme maalanneet uuden asuntomme seiniä. Lauantaina vedeltiin kellertävää makuuhuoneen seiniin ja sunnuntaina sinistä huoneeseen, josta on tuleva askarteluhuoneemme/ateljeemme. Ateljee on vähän liian pompöösi ilmaisu, mutta sinne raijataan kaksi vanhaa pöytää, joiden ääressä voi puoliso maalailla figujaan, minä ommella ja me molemmat piirtää ilman, että tarvitsee vallata keittiön pöytää, kuten nykyisessä asunnossa. Jee!


Olemme ensimmäistä kertaa telan ja siveltimen varressa siinä mielessä, että vedellään maalia seinään. Maalia on aiemmin tullut vedeltyä kankaille ja paperille, mutta aika erilaista asennetta se seinän maalaaminen vaatii. Makkarissa katon rajaukset epäonnistuivat - liikaa maalia, aaltomainen reuna ja kaikkea sellaista. Vasta askarteluhuonetta maalatessamme tajusimme, miten rajaussivellin edes toimii... Saa nyt nähdä, voiko niitä edes paikkailla valkoisella maalilla, vai jäävätkö ne rumiksi :/

Ylipäänsä toinen huone tuli maalattua paljon helpomman ja keveämmän tuntuisesti, vaikka aikaa meni yhtä paljon. Sinisestä maalista oli helpompi nähdä, onko maalia tarpeeksi seinässä, kun keltaisesta maalista näki sen vasta, kun maali oli jo kuivunut. Lisäksi keltaisessa huoneessa maali loppui kesken. Maanantaina pitäisi maalata siniseen huoneeseen "efektiseinä", eli takaseinään vähän tarkoituksellista epätasaisuutta. Siinä samalla sitten pitäisi tasoitella keltaisen huoneen epätasaisia kohtia.


Keltaisen huoneen kohdalla on myös verho-ongelma. Laittanemme seinälle omistamani vanhan silkkikimonon, mutta mistä löytäisi sopivan japanilaishenkistä verhokangasta? "Japanilaishenkiset" kankaat ovat usein vaaleanpunaisia kirsikankukkakankaita, enkä oikein haluaisi sellaisia makkariin, vaan jotain suoralinjaisempaa. Saattaapa olla, että makkari saa olla pitkään ilman verhoja, jos ei kankaita ala löytyä.

Huhhuh. Yllättävän paljon hommaa se muutto tuo. Tässä on viikko mennyt tavaroita pakatessa, roudatessa ja purkaessa. Yksi iltapäivä ja kaksi rullaa maalarinteippiä meni huoneiden suojateippailuihin. Muuttoon on alle kaksi viikkoa aikaa. Iik!

Käsityöihminen pienestä pitäen

Muutamme heinäkuun puolessa välissä. Saimme perjantaina avaimet uuteen kämppään, ja viikonloppuna on pakattu kellarivarastoon menevää tavaraa ja kuljetettukin muutama pahvilaatikkolasti. Pakkaamisen ohessa kaapeista on löytynyt kaikenlaista melkein unohtunutta.


Noin yksitoistavuotiaana kudoin ruskeasta langasta neekerinuken. Suokaa anteeksi poliittisesti epäkorrekti ilmaisu, mutta sillä nimellä se oli ohjeessa. Äiti kutoi samanlaisen neljävuotiaalle pikkusiskolleni ja avitti vaikeissa kohdissa minun kutomistani. Olin ihan suunnattoman ylpeä Damiesta, vaikka sen pää onkin muotopuoli ja jalat eri mittaiset. Vuosien aikana tein sille säkillisen vaatteita. Vielä yläasteellakin - muistan, että seiskaluokan kässässä oli tarkoitus tehdä palmikkoneuleena jokin pieni neule. Suurin osa oppilaista teki kaulaliinoja ja pipoja, mutta minä halusin kutoa vaatteita Damielleni. Kyseinen palmikkoneule näkyy kuvassakin - se on vaaleanpunasininen villapaita suunnilleen keskellä kuvaa. Väitin tekeväni siskolle joululahjaa. Kyllä siitä joku taisi piruillakin, kun nukenvaatteita haluaa tehdä yläasteiässä.

Sittemmin Damie vaatteineen oli aitassa kotopuolessa, jolloin hiiri kävi jyrsäisemässä lommon poskeen. Kun huomasin sen, se harmitti vietävästi, mutta sen ilme näyttää oikeastaan aika veikeältä. Tuo säkki, jonka päällä nukke makaa, sisältää nukenvaatteiden lisäksi pari muutakin nukkea, mutta pääasiassa kuitenkin vaatteita Damielle. Niitä on ihan hirviä määrä. Miten minulla on ollut ala-asteikäisenä aikaa moiseen? Muistan, että erityisen ylpeä olin niistä vaatteista, jotka olin tehnyt jotenkin "ovelasti". Mikki Hiiri -kuvioisen paidan tein esimerkiksi rikkinäisistä alkkareista, joiden edustassa oli Mikki Hiiren kuva. Pitsiä ja satiinia sain runsain määrin mummun vanhasta yöpaidasta, ja niistä tuli tehtyä monta juhlamekkoa. Ja college-paidan tein samasta kankaasta, josta äiti teki minulle collegepaidan. Oltiin Damien kanssa sitten samiksia.

Yllätyksekseni totesin, että osa tuolloin saamistani/hankkimistani käsityötarvikkeista on edelleen käytössä tai muuten tallessa. Esimerkiksi Damien päällä oleva pitsihame on tehty samasta pitsistä, jota taannoin ompelin verkkatakkiini. Muistan saaneeni sitä metrikaupalla mummulta joskus, mutta en muistanut, että jo noin kauan sitten.

Joka tapauksessa lähiaikoina en taida ehtiä tehdä mitään kovin pieniä käsityöasioita. Sen sijaan muuton ansiosta edessä on kaikenlaista käsityöhommaa - seinien maalausta, uusien verhojen ompelemista ja muuta sellaista. Pitänee raportoida niistäkin, onhan se maalattu seinäkin käsityötä...