Käsityöihminen pienestä pitäen
Muutamme heinäkuun puolessa välissä. Saimme perjantaina avaimet uuteen kämppään, ja viikonloppuna on pakattu kellarivarastoon menevää tavaraa ja kuljetettukin muutama pahvilaatikkolasti. Pakkaamisen ohessa kaapeista on löytynyt kaikenlaista melkein unohtunutta.
Noin yksitoistavuotiaana kudoin ruskeasta langasta neekerinuken. Suokaa anteeksi poliittisesti epäkorrekti ilmaisu, mutta sillä nimellä se oli ohjeessa. Äiti kutoi samanlaisen neljävuotiaalle pikkusiskolleni ja avitti vaikeissa kohdissa minun kutomistani. Olin ihan suunnattoman ylpeä Damiesta, vaikka sen pää onkin muotopuoli ja jalat eri mittaiset. Vuosien aikana tein sille säkillisen vaatteita. Vielä yläasteellakin - muistan, että seiskaluokan kässässä oli tarkoitus tehdä palmikkoneuleena jokin pieni neule. Suurin osa oppilaista teki kaulaliinoja ja pipoja, mutta minä halusin kutoa vaatteita Damielleni. Kyseinen palmikkoneule näkyy kuvassakin - se on vaaleanpunasininen villapaita suunnilleen keskellä kuvaa. Väitin tekeväni siskolle joululahjaa. Kyllä siitä joku taisi piruillakin, kun nukenvaatteita haluaa tehdä yläasteiässä.
Sittemmin Damie vaatteineen oli aitassa kotopuolessa, jolloin hiiri kävi jyrsäisemässä lommon poskeen. Kun huomasin sen, se harmitti vietävästi, mutta sen ilme näyttää oikeastaan aika veikeältä. Tuo säkki, jonka päällä nukke makaa, sisältää nukenvaatteiden lisäksi pari muutakin nukkea, mutta pääasiassa kuitenkin vaatteita Damielle. Niitä on ihan hirviä määrä. Miten minulla on ollut ala-asteikäisenä aikaa moiseen? Muistan, että erityisen ylpeä olin niistä vaatteista, jotka olin tehnyt jotenkin "ovelasti". Mikki Hiiri -kuvioisen paidan tein esimerkiksi rikkinäisistä alkkareista, joiden edustassa oli Mikki Hiiren kuva. Pitsiä ja satiinia sain runsain määrin mummun vanhasta yöpaidasta, ja niistä tuli tehtyä monta juhlamekkoa. Ja college-paidan tein samasta kankaasta, josta äiti teki minulle collegepaidan. Oltiin Damien kanssa sitten samiksia.
Yllätyksekseni totesin, että osa tuolloin saamistani/hankkimistani käsityötarvikkeista on edelleen käytössä tai muuten tallessa. Esimerkiksi Damien päällä oleva pitsihame on tehty samasta pitsistä, jota taannoin ompelin verkkatakkiini. Muistan saaneeni sitä metrikaupalla mummulta joskus, mutta en muistanut, että jo noin kauan sitten.
Joka tapauksessa lähiaikoina en taida ehtiä tehdä mitään kovin pieniä käsityöasioita. Sen sijaan muuton ansiosta edessä on kaikenlaista käsityöhommaa - seinien maalausta, uusien verhojen ompelemista ja muuta sellaista. Pitänee raportoida niistäkin, onhan se maalattu seinäkin käsityötä...
Noin yksitoistavuotiaana kudoin ruskeasta langasta neekerinuken. Suokaa anteeksi poliittisesti epäkorrekti ilmaisu, mutta sillä nimellä se oli ohjeessa. Äiti kutoi samanlaisen neljävuotiaalle pikkusiskolleni ja avitti vaikeissa kohdissa minun kutomistani. Olin ihan suunnattoman ylpeä Damiesta, vaikka sen pää onkin muotopuoli ja jalat eri mittaiset. Vuosien aikana tein sille säkillisen vaatteita. Vielä yläasteellakin - muistan, että seiskaluokan kässässä oli tarkoitus tehdä palmikkoneuleena jokin pieni neule. Suurin osa oppilaista teki kaulaliinoja ja pipoja, mutta minä halusin kutoa vaatteita Damielleni. Kyseinen palmikkoneule näkyy kuvassakin - se on vaaleanpunasininen villapaita suunnilleen keskellä kuvaa. Väitin tekeväni siskolle joululahjaa. Kyllä siitä joku taisi piruillakin, kun nukenvaatteita haluaa tehdä yläasteiässä.
Sittemmin Damie vaatteineen oli aitassa kotopuolessa, jolloin hiiri kävi jyrsäisemässä lommon poskeen. Kun huomasin sen, se harmitti vietävästi, mutta sen ilme näyttää oikeastaan aika veikeältä. Tuo säkki, jonka päällä nukke makaa, sisältää nukenvaatteiden lisäksi pari muutakin nukkea, mutta pääasiassa kuitenkin vaatteita Damielle. Niitä on ihan hirviä määrä. Miten minulla on ollut ala-asteikäisenä aikaa moiseen? Muistan, että erityisen ylpeä olin niistä vaatteista, jotka olin tehnyt jotenkin "ovelasti". Mikki Hiiri -kuvioisen paidan tein esimerkiksi rikkinäisistä alkkareista, joiden edustassa oli Mikki Hiiren kuva. Pitsiä ja satiinia sain runsain määrin mummun vanhasta yöpaidasta, ja niistä tuli tehtyä monta juhlamekkoa. Ja college-paidan tein samasta kankaasta, josta äiti teki minulle collegepaidan. Oltiin Damien kanssa sitten samiksia.
Yllätyksekseni totesin, että osa tuolloin saamistani/hankkimistani käsityötarvikkeista on edelleen käytössä tai muuten tallessa. Esimerkiksi Damien päällä oleva pitsihame on tehty samasta pitsistä, jota taannoin ompelin verkkatakkiini. Muistan saaneeni sitä metrikaupalla mummulta joskus, mutta en muistanut, että jo noin kauan sitten.
Joka tapauksessa lähiaikoina en taida ehtiä tehdä mitään kovin pieniä käsityöasioita. Sen sijaan muuton ansiosta edessä on kaikenlaista käsityöhommaa - seinien maalausta, uusien verhojen ompelemista ja muuta sellaista. Pitänee raportoida niistäkin, onhan se maalattu seinäkin käsityötä...
0 Comments:
Lähetä kommentti
<< Home