Lost

Laitanpa prosessikuvat vanhasta käsityöprojektista, joka on onneksi jo valmis ja käytössä. Tarkoitus oli pistää pari prosessikuvaa edellämainitusta jakusta, johon ostelin lauantaina pitsejä, mutta tuhosinpa sitten ottamani kuvat tyhjentämällä kameran muistikortin.


Oheiset kuvat ovat ennen ja jälkeen -kuvia paidasta, jota hieman virittelin kivammaksi. Etsiskelin kevättalvella pitemmän aikaa lämmintä vetskarillista paitaa, jonka voisi laittaa päälle joogan loppurentoutuksen ajaksi. Vaan enpä löytänyt. Miksi urheiluvaatteet ovat niin rumia? Miksi niissä on Niket, Reebokit ja Röchnischit niin isoilla teksteillä? Ja miksi ne ovat vielä niin kalliitakin? Kuusikymppiä puuvillaisesta vetskarillista paitaa on hiukkasen liikaa. Älyttömin viritys, mihin törmäsin, oli joku paita, jossa oli ginsengiä paidan kuiduissa. Sen ginsengin pitäisi sitten siitä kuidusta irrota iholle ja virkistää. Niitä myydään Stockmannilla, käykää vaikka katsomassa.


Eikä se tämäkään paita mikään mahdottoman ihastuttava kyllä ollut, kun sen ostin. Ennen-kuvassa näkyy kirkkaan oranssi pilkku, joka on 50%:n alennushintalappu. Lost on hyvä tv-sarja, joo, mutta pyhä karseus sentään. Paita ei tosin taida olla Lostin fanituote, sillä ostin sen paikallisesta säästöhallista muistaakseni seitsemällä eurolla. Paita oli puhdas impulssiostos: ajattelin, että seitsemän euroa sen verran vähän, että vaikka virittelyni epäonnistuisivatkin, niin ei siitä sentään konkurssiin mene. Ja voihan paitaa käyttää kotosalla.

Ratkoin kirjaimet irti, mutta järkytyksekseni huomasin, että ne oli ennen ompelua liimattu paikoilleen. Eikä tosiaan millään vesiliukoisella liimalla, vaan tosi tymäkällä aineella. Kirjaimet joutui repimään irti ja rapsuttelemaan jäänteet kuitu kuidulta. Pesun jälkeenkin kirjainten kohdalle jäi harmaat läntit. Siinä vaiheessa alkoi arveluttaa, että haluankohan pitää tätä paitaa edes kotosalla. Pitsin pystyi kuitenkin asettelemaan sillä tavalla, etteivät harmaat läntit näy - yhdestä kohdasta liima näkyy pitsin reikien läpi, jos osaa katsoa.


Ompelin sitten pitsin paikalleen. Vetoketjun ja sivusauman kohdalle pitsin sai kiinnitettyä helposti, senkun purki vähän saumaa, ujutteli pitsin saumojen väliin ja ompeli saumat kiinni. Kainalokohta sen sijaan tuotti ongelman, sillä siinä oli kaksinkertainen, päälle ommeltu sauma, jota ei voinut siististi purkaa. Purin siis vain toisen saumoista ja ähräsin pitsin reunat sinne saumojen väliin. Tilaa oli ehkä puoli senttiä. Mutta sainpas pitsinreunan tungettua ilman, että jäi mitään lankoja repsottamaan.

Paita on mukava päällä, ja tuntuu enemmän omalta kuin joku kallis urheiluvaate, jossa lukisi rinnuksissa isolla Adidas tai jotain. Hyvä näin.