Isotädin käsityöt

Huhhuijaa. Seinät on maalattu ja tänään pitäisi mennä keräämään suojapaperit pois lattioilta ja imuroimaan kaikki lattioille lentäneet maalinhidut. Sisustusrakentaja-sisko tuli pelastamaan tilanteemme: hän peitti katonrajassa valkoisella meidän huonot rajauksemme.

Makkarin kanssa kävi kaikenkaikkiaan aika nolosti. Kuten sanottua, maali loppui kesken, mutta hölmöyksissäni menin sitten ostamaan täyshimmeää maalia toista maalikerrosta varten himmeän sijaan. Siinä sitten joutui tekemään kaikki rajaukset uudelleen ja maalaamaan vähän enemmän sitä seinää kuin oli tarkoitus. Vaikka väri oli sama, kiiltoero oli kuitenkin niin suuri, että maalit olivat todella erilaiset seinässä. Maalattaessa oma typeryys harmitti tosi paljon, mutta lopputulos on kuitenkin kaunis. Makuuhuoneeseen sopii hyvin sellainen rauhallinen, jopa seesteinen himmeys. Askarteluhuoneen efektiseinästäkin tuli ihan hieno, vaikka siskoparka valittikin koko ajan maalatessamme, että "tää näyttää amatöörimäiseltä, mä en kestä".

Tänään sitten toivat Grundellilta 60 muovilaatikkoa. Olohuoneen kirjat on pakattu ja illalla pitäisi siirtyä työhuoneen kirjoihin. Huh hirvitystä.

Pakatessa tekee tosiaan löytöjä. Liinavaatekaapin perällä oli pahvilaatikko, joka sisälsi perintötekstiilejä, joita voisin esitellä tässä. Isotätini kuoli jo liki viisitoista vuotta sitten, mutta muutama vuosi sitten mummuni antoi minulle isotädin jäämistöstä peräisin olevia tekstiilejä. "Kun sinä osaat niitä arvostaa", mummu sanoi. Ja arvostanhan minä, pakkasin ne huolellisesti ja laitoin kaapin perälle - käyttötekstiilejähän ne eivät ole.


Laatikossa on sekä isotädin itsensä tekemiä että hänen huutokaupoista ostamiaan käsitöitä. Itse tehtyjä ovat ainakin nimikoidut tyynyliinat ja pyyhkeet. Joukossa oli mm. oheinen tyynyliina, jossa on mystinen, pesussa pois lähtemätön No.49. Tähän tyynyliinaan on ommeltu vissiin ihan kaupan pitsi, mutta olen laittanut sen talteen enkä käyttöön juuri tuon mystisen numeron takia. En muistanut mummulta kysyä numeron merkitystä, ja tätä nykyä mummu ei taida enää sitä muistaakaan. Mihin on käytetty valkoista, hyvää ja lujaa puuvillakangasta, jonka voi uudelleenkäyttää tyynyliinana? Jauhopussiin? Postisäkkiin? Pesulan pyykkipussiin?


Virkatuista, käpyillyistä, nyplätyistä ja kudotuista pikku pitsiliinoista osa lienee isotädin käsialaa, osa huutokauppatavaraa. Virkatut hän on varmaan tehnyt itse, mutta käpyillyt liinat taitavat olla ostettuja. Haluaisin käyttää näitä liinoja jossain ja jotenkin, ilman että niiden kunto kärsisi. Mihin nämä voisi laittaa käyttöön tai näytteille ilman pelkoa, että niille kaatuu kahvia tai punkkua? Asuntomme ei oikein ole sen tyylinen, että pieniä pitsiliinoja voisi sirotella ihan kaikkialle. Liinojen alla oleva musta kangas on muuten mummuni mummun musta, silkkinen kirkkohuivi, joka on erittäin hyvässä kunnossa, ottaen huomioon, että mummun mummu on kuollut joskus ennen toista maailmansotaa.


Nenäliinakotelon alkuperää on vaikea päätellä. Polyesterisatiiniseen kankaaseen on koneella siksakattu erittäin hienostunut, mielestäni vähän art nouveau -tyylinen neitonen, joka pitää strutsinsulkaviuhkaa. Kirjonta on tehty hyvin, hyvin ohueen sifonkiin, enkä osaa sanoa, onko se ollut alunperinkin osa nenäliinakoteloa, vai onko se leikattu jostain nenäliinakoteloa varten. En tiedä onko se isotätini kirjoma vai huutokauppatavaraa, enkä tiedä sitäkään, kuka on siksakannut kauniin kirjonnan keinokuitusatiiniin ja ommellut vielä keinokuitukoristenauhaa nyöriksi. Nenäliinakotelon sisällä on erilaisia nenäliinoja, osa hyvin kaunista valkokirjontaa, osa aika tavallisia kaupasta ostettuja.


Eniten päänvaivaa tuottaa kuitenkin isotätini helmikirjottu paita 30-luvulta. Isotäti eli railakasta taiteilijaelämää: hän kävi teatterikoulua, esiintyi jopa elokuvassa statistina ja juhli paljon, kunnes sai keuhkokuumeen seurauksena keuhkopaiseen ja menetti toisen keuhkonsa. Teatterikoulu oli liian raskas yksikeuhkoiselle, ja isotäti siirtyi tekemään kevyttä toimistotyötä. Helmipaita alkoi hapertua ja rispaantua. En tiedä varmasti mitä materiaalia se on, ei puuvillaa kuitenkaan. Helmikirjonta on ihan napakkaa, mutta kangas sen alla murenee tiehensä. Paidan kanssa samassa pussissa oli pakka ohutta vaaleanpunaista kangasta, joka tuntuu puuvillasekoitteelta - ilmeisesti isotätini on suunnitellut joskus korjaavansa paidan.

En oikein tiedä, mitä helmipaidan kanssa pitäisi tehdä. Itse en sitä ryhdy korjaamaan, se on selvä, sillä se vaatisi jo konservoijaa, eivätkä taitoni siihen riitä. En haluaisi sitä oikein museollekaan lahjoittaa. Se on sen verran hieno, että sen voisi laittaa oikein suojattuna ja käsiteltynä vaikka seinälleen koristeeksi. Pitäisi ottaa selvää, että mitä sille voisi tehdä vai voiko mitään.