14.12.06

Viileät sukat

Kool Aidilla värjäämäni lanka on sitten käytetty pientä näytenöttöstä lukuunottamatta. Sain Kool Aidien lahjoittajalle aiotut limsasukat valmiiksi. Sukat ovat olleet teon alla koko joulukuun, mutta koska teon alla on ollut muutakin, sukat eivät ole päässeet ihan heti valmistumaan. Lankahan oli muuten Novitan Isoveli.

Näissä sukissa kokeilin muitakin uusia asioita kuin limonadijauheella värjättyä lankaa. Eri blogeissa velloneen hehkuttelun seurauksena menin ja ostin Addit, metalliset vitosen sukkapuikot. Hintaa oli tuplasti sen kuin Ponyillä tai Prymeillä, mutta ajattelin, että antaa nyt mennä, niin on jotain millä pröystäillä. Koska minulla ei ollut vitosen puikkoja ennestään, ostin saman tien sitten Prymitkin. Puikkovertailua vaikeutti suuresti se, että yhdessä Prymin puikossa on joku virhe, karhea kohta. Pitäisi käydä palauttamassa ne puikot, koska en usko että se metallipuikoista kuluu pois, ja se virhe tarttuu jatkuvasti lankaan.

Toinen uusi asia oli talonpoikaiskantapää, eli nauha- tai sädekavennuskantapää, joka siis kudotaan viimeiseksi, vähän samaan tapaan kuin lapasen peukalo. Päädyin tähän ratkaisuun ensisijaisesti uteliaisuudesta, mutta myös siksi, etten ollut varma riittääkö lanka. Jos lanka olisi riittänyt, olisin kutonut kantapään värjätyllä langalla. Onneksi en laskenut sen varaan, sillä lanka loppui himpun verran liian aikaisin.


Tein sekä kärkeen että kantapäähän kuusi silmukkaa leveän nauhakavennuksen. Aluksi aloin kutoa kantapäätä niin, että kavensin joka kerroksella neljä silmukkaa, mutta se oli liikaa, joten jouduin purkamaan ja kutomaan joka toisen kerroksen kaventamatta. Sekä kärjessä että kantapäässä päättelin neuleen vetämällä silmukat yhteen. En ole ihan varma, onko ratkaisu kestävä kantapäässä. Toivottavasti... pitää luvata sukkien saajalle, että ne voi tarvittaessa tuoda parsittavaksi.


Olen aika tyytyväinen sukkiin, vaikka en hoksannutkaan kutoa niihin kiilaa istuvuuden parantamiseksi. Kantapäähän ei tullut reikää sivuun, kun poimin siitä monta silmukkaa kierteellä. Pitää ehdottomasti kokeilla myös muita Ullaneuleen kantapääohjeita. Kool Aidausta voisi harrastella lisää, isommalla lankamäärällä, ja kutoa sitten itselleen polvisukat kärjestä alkaen.


Omalaatuinen juttu muuten: toisen sukan varteen tuli sukkaa kiertävä, toistuva kuvio, joka kuitenkin hajosi kun siirryin 2o-2n-neuleesta sileään. Resorin vaihtuessa sileään kudoin nurjat yhteen. En tiedä onko se legitiimi tapa toimia resorin ja sileän neuleen rajalla, mutta ainakin minun käsialallani neule alkaa pussittaa, jos en tee niin. Harmittaa vähän, että se kuvio hajosi, se oli aika kaunis.


Viimeinen kuva muuten esittää kaksi tapaa taitella talonpoikaiskantapäällä varustettu sukka. Ne eivät nimittäin lähteneet taittumaan totutulla tavalla.

3 Comments:

Blogger Tiina said...

Minä neulon yleensä resorin puolta numeroa pienemmillä puikoilla jolloin resorissa ja sukkaosassa voi olla yhtä paljon silmukoita. Tuollaista kuvaamaasi "pussittamista" en ole huomannut.

15 joulukuuta, 2006 14:21  
Anonymous Anonyymi said...

Tuohan vaikuttaa mielenkiintoiselta tavalta tehdä kantapää. Pitääpä laittaa korvan taa jo kokeilla seuraaviin omiin sukkiin.

Hyvää Joulunodotusta!

15 joulukuuta, 2006 15:43  
Blogger Jatulintarha said...

Tiina: Ai, sinä teet resorin puolta pienemmällä? Minä mietin, että resorin kutominen isommilla voisi vähentää tuota pussitusta, mutta toistaiseksi olen päätynyt vain vähentämään silmukoita. Pitäisi varmaan joskus kutoa sukat jonkun ohjeen mukaan, niin saisi selville, miten asiat pitäisi tehdä ihan oikein.

Hansu: Se oli tosiaan ihan hauska tapa, mutta luulisin että perinteisellä tavalla kantapää silti istuu paremmin. Tosin en kokeillut niiden kiilojen kutomista.

15 joulukuuta, 2006 15:51  

Lähetä kommentti

<< Home