22.10.06

O.O

Sain kutsun Omituisten Ompelijoiden kerhoon, ja tottahan sellaiseen on mukava liittyä, varsinkin kun miellän kankaat ja neulan itselleni tutummiksi välineiksi kuin langat ja puikot tai virkkuukoukun. Kerhoon liittymisen kunniaksi esittelen jo kuukauden verran valmiina olleen projektin, jota en kuitenkaan ole saanut raportoitua, kun muut aiheet ovat vieneet voiton.


Kyseessä ovat työhuoneen verhot. Lohikäärmekangas on vanhasta kämpästä, jossa työhuoneessamme oli mustat verhot. Mustuuden syynä oli se, että halusimme työhuoneesta kunnolla pimeän, jotta siellä voisi katsella tietokoneelta leffoja ilman ikkunasta kurkkivaa valoa. Uudessa kämpässä on kuitenkin sälekaihtimet, joten verhojen tehtävänä on täällä lähinnä sisustaa. Puolisolla on harmaa työtuoli ja minulla viininpunainen, joten verhojen värit oli helppo valita niistä.


Ongelmana oli kumminkin se, että olin mitoittanut verhot sen lohikäärmekankaan mukaan, ja viininpunainen verhokangas oli liian kapeaa. Kankaassa on selkeä kuviointi, niinkuin kuvasta näkyy, ja halusin kuvioinnin kulkevan vertikaalisesti eikä horisontaalisesti. Niinpä verhoihin piti ommella ylimääräiset pidennyskappaleet. Koska kangas on ohutta, pidennyskappaleitten sauma näkyy selvästi, mikä on vähän ärsyttävää. Voin joko kuvitella, että kyseessä on tietoinen sisustusvalinta tai iloita siitä, että saumat ovat sen verran alhaalla, että ne piiloutuvat tietokoneiden monitoreiden taakse.


Joka tapauksessa verhojen väsäämiseen mittaamisineen, nuppineulottamisineen ja silittämiseen meni kokonainen sunnuntai-iltapäivä. Luulisi, että verhot sutaisee hetkessä, eihän siinä tarvitse tehdä muuta kuin ommella suoraa saumaa. Mutta niinpä vain nuppineulojen pistely ja saumojen silittäminen joka työvaiheen välissä vie yllättävän paljon aikaa.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Vanhoja kirjoituksiasi lueskelin äsken. Pitsiliinoista, jos ne ovat hyväkuntoisia, olisiko niistä vaikka lasilautasten väliin kaappiin suojaksi naarmuuntumiselta? Sellaiseenhan vastaavia on ennen käytetty, ja olisivat näkyvillä, mutta eivät niin vahvasti kuin pöydällä. Vanhoista käsitöistä otettuja kirjontamalleja on julkaistu kirjoissa Isoäidin käsityöt, Kauniit vanhat käsityöt ja Kotien kätköistä. Nimet noin suunnilleen, ainakin osassa on tekijänä Raija Pesu. Niissä on myös tietoa vanhojen tekstiilien hoidosta. Jossain kirjoista myös mainitaan, että juuri jauhosäkkien kangasta käytettiin uudelleen ja kirjottiin. Hämeenlinnassa toimiva Niittyvilla, perinnetekstiilien talo käsittääkseni myös neuvoo tekstiilien hoidossa. http://www.hameenlinna.fi/yleis/niitty.htm

30 lokakuuta, 2006 21:47  
Blogger Jatulintarha said...

Kiitos linkistä ja kirjavinkeistä! Jonkun noista (olikohan se Kotien kätköistä?) olen joskus lainannut kirjastosta, koska siinä oli rekipeittokirjontojen ohjeita.

Tällä hetkellä nuo pitsiliinat ovat varastossa. Olen miettinyt, että säilytän ne vielä sellaisenaan, käyttämättöminä, ja keskustelen niiden käytöstä vielä siskojeni kanssa. Voisihan ne ottaa juhlatilaisuuksissa käyttöön, esim. kastekynttilän alle.

31 lokakuuta, 2006 10:51  

Lähetä kommentti

<< Home