Lost

Laitanpa prosessikuvat vanhasta käsityöprojektista, joka on onneksi jo valmis ja käytössä. Tarkoitus oli pistää pari prosessikuvaa edellämainitusta jakusta, johon ostelin lauantaina pitsejä, mutta tuhosinpa sitten ottamani kuvat tyhjentämällä kameran muistikortin.


Oheiset kuvat ovat ennen ja jälkeen -kuvia paidasta, jota hieman virittelin kivammaksi. Etsiskelin kevättalvella pitemmän aikaa lämmintä vetskarillista paitaa, jonka voisi laittaa päälle joogan loppurentoutuksen ajaksi. Vaan enpä löytänyt. Miksi urheiluvaatteet ovat niin rumia? Miksi niissä on Niket, Reebokit ja Röchnischit niin isoilla teksteillä? Ja miksi ne ovat vielä niin kalliitakin? Kuusikymppiä puuvillaisesta vetskarillista paitaa on hiukkasen liikaa. Älyttömin viritys, mihin törmäsin, oli joku paita, jossa oli ginsengiä paidan kuiduissa. Sen ginsengin pitäisi sitten siitä kuidusta irrota iholle ja virkistää. Niitä myydään Stockmannilla, käykää vaikka katsomassa.


Eikä se tämäkään paita mikään mahdottoman ihastuttava kyllä ollut, kun sen ostin. Ennen-kuvassa näkyy kirkkaan oranssi pilkku, joka on 50%:n alennushintalappu. Lost on hyvä tv-sarja, joo, mutta pyhä karseus sentään. Paita ei tosin taida olla Lostin fanituote, sillä ostin sen paikallisesta säästöhallista muistaakseni seitsemällä eurolla. Paita oli puhdas impulssiostos: ajattelin, että seitsemän euroa sen verran vähän, että vaikka virittelyni epäonnistuisivatkin, niin ei siitä sentään konkurssiin mene. Ja voihan paitaa käyttää kotosalla.

Ratkoin kirjaimet irti, mutta järkytyksekseni huomasin, että ne oli ennen ompelua liimattu paikoilleen. Eikä tosiaan millään vesiliukoisella liimalla, vaan tosi tymäkällä aineella. Kirjaimet joutui repimään irti ja rapsuttelemaan jäänteet kuitu kuidulta. Pesun jälkeenkin kirjainten kohdalle jäi harmaat läntit. Siinä vaiheessa alkoi arveluttaa, että haluankohan pitää tätä paitaa edes kotosalla. Pitsin pystyi kuitenkin asettelemaan sillä tavalla, etteivät harmaat läntit näy - yhdestä kohdasta liima näkyy pitsin reikien läpi, jos osaa katsoa.


Ompelin sitten pitsin paikalleen. Vetoketjun ja sivusauman kohdalle pitsin sai kiinnitettyä helposti, senkun purki vähän saumaa, ujutteli pitsin saumojen väliin ja ompeli saumat kiinni. Kainalokohta sen sijaan tuotti ongelman, sillä siinä oli kaksinkertainen, päälle ommeltu sauma, jota ei voinut siististi purkaa. Purin siis vain toisen saumoista ja ähräsin pitsin reunat sinne saumojen väliin. Tilaa oli ehkä puoli senttiä. Mutta sainpas pitsinreunan tungettua ilman, että jäi mitään lankoja repsottamaan.

Paita on mukava päällä, ja tuntuu enemmän omalta kuin joku kallis urheiluvaate, jossa lukisi rinnuksissa isolla Adidas tai jotain. Hyvä näin.

Lehtiä Japanista

Tilasin pari lehteä Japanista, ja ne saapuivat eilen. Toinen on kaavoja sisältävä Gosurori-lehti, ja toinen gosurori-muotia käsittelevä muotilehti Gothic & Lolita Bible, jossa on niin ikään yksi kaava-arkki, mutta vähemmän kaavoja. Molemmat ovat ehkä enemmän inspiksen tarjoajia kuin varsinaisesti ompeluohjeita, koska japanilaiset kaavat ovat, kröhöm, tarkoitettuja hieman pienemmille yksilöille kuin minä. Tai 95% länsimaalaisista naisista. Normaalisti olen kokomitoitukseltani S tai M, vaatekappaleesta riippuen, mutta japanilaiskaavoissa tutut kirjaintunnukset eivät päde: LL-koko on tarkoitettu ihmisille, jotka ovat 164 cm pitkiä ja joiden vyötärönympärys on 76 cm. Sen suurempia kaavoja ei kaava-arkkeihin ole merkittykään.

Saahan kaavoja aina suurennettua, mutta luulen että osa noista ihanista vaattehista ei yksinkertaisesti näyttäisi hyvältä normaalikokoisen naisen päällä. Ne, jotka näyttävät, ja jotka haluan tehdä, pitää sitten tehdä suurentamalla kaavoja ja vertaamalla niitä länsimaisiin vastaaviin kaavoihin. Mutta tosiaan, enemmän haen ideoita vaatteiden tekoon kuin selkeitä ompeluohjeita ja käyttökelpoisia kaavoja.

Sinänsä voisi olla ihan jännä tehdä joku vaate ihan puhtaasti noista otettujen kaavojen mukaan ja katsoa kuinka käy. Osaan japania jonkun verran, ja pystyn lukemaan tekstiä, jos on sanakirja vieressä, mutta ompeluohjeiden tulkkaaminen olisi aika paljon hurjempi haaste kuin vaikkapa sarjakuvan lukeminen.

Kävin ostamassa lisää pitsiä tänään: työn alla on Lindexistä 70% alennuksella ostamani samettijakku, joka on kaksi numeroa liian iso. Ostin sen voidakseni fiksata siitä tuollaisen gosurorityyppisen jakun, jossa on pitsiä kauluskäänteissä ja hihansuissa ja nyöritys selässä. Nyöritys kasaa jakkua juuri sen verran, että se on sopiva päällä. Pitsiä oli kyllä ennestään tarpeeksi, mutta kahdessa pätkässä, jotka ovat sen mittaisia, ettei pitsien saumakohtaa saa piilotettua sopivasti mihinkään. No, eiköhän pitsille aina käyttöä löydy.

Tunnustus

Tunnustan. Minulla on salainen pahe. Katselen ihmisten neule- ja käsityöblogeja ja haaveilen tekeväni enemmän käsitöitä. Ihailen ihmisten kätten töitä ja ihmettelen, kuinka heillä on aikaa kutoa kaikki ne sukat, villapaidat, bolerot; huovuttaa laukut, patalaput ja pääsiäismunat; ommella fleecestä lapsilleen söpöt hupparit; värjätä Kool-Aidilla - ja vielä kirjoittaakin blogiinsa.

Kaappini on täynnä keskeneräisiä töitä ja kankaita. Pirtani on ollut vuosia käyttämättömänä, samoin värttinäni ja nauhalaudat. Olen jo unohtanut fransujen perussolmut. Pidän itseäni käsityöihmisenä, mutta tosiasiassa teen aika vähän käsitöitä nykyisin. Paljon vähemmän kuin ennen.

Vuoden ensimmäisenä viitenä kuukautena olen saanut aikaiseksi vähän valmisvaatteiden fiksausta, eli pitsien lisäystä tylsiin vaatekappaleisiin, ja kirjonnat vanhaan duffelitakkiin. Syynä kirjonnoille oli kaksi hiirten syömää reikää muuten hyvää kangasta olevan takin selkäpuolella. Ja olihan se takki aika tylsän värinenkin. Kirjontoja oli todella kiva tehdä, toteutin ne perinteisellä rekipeittokirjonnalla.

Ai niin, tein minä hameenkin, ja siitä voi jo olla ylpeä: idea on omani ja piirsin kaavat siihen itse. Pienensin ja lyhensin tätini vanhaa vekkihametta, joka ulottui puoliväliin pohjetta. Mummomaisesta kaavusta tuli pirtsakka koulutyttöhame, ja jäljelle jäi kaistale hyvälaatuista villakangasta. Sen mittojen (ja omieni, toki) mukaan sitten tein kaavat ja hameen. Jo mainittujen vaatekappaleiden ja parin alushameen lisäksi en sitten olekaan saanut aikaiseksi mitään. Paitsi yhden epämuotoisen villahuovanvötjäkkeen, jonka innostuksissani tein patalappua ajatellen, mutta huovutin liian tiukkaan. No, ehkä siitä saa pannunalustan, villahan on hyvä eriste.

Toivon, että käsityöblogin aloittaminen edesauttaa käsityöharrastustani. Olen sillä lailla viallinen ihminen, että saan enemmän asioita tehtyä, jos koen asian jollain lailla velvollisuudekseni. Jospa blogin päivittämisestä kokemani velvollisuudentunne pakottaisi minut useammin käsitöiden ääreen; totta kai nautin käsillä tekemisestä, kunhan saan raahattua itseni tietokoneen äärestä ompelukoneen ääreen - tai telkkarin ääreen, jossa on leppoisaa ommella käsin tai kutoa.

Pidän toista, henkilökohtaisempaa blogia toisaalla, mutta se on jo muotoutunut omanlaisekseen, ja käsityöprojektien esittely siinä karkottaisi varmaan sen harvatkin lukijat. Suunnittelen, että tästä blogista tulisi työpäiväkirja käsitöille, ehkä jonkinlaisen portfoliokin, vaikken käsitöistä ammattia itselleni havittelekaan. En siis aio käsitellä arkeani muilta osin kuin se käsitöiden tekemiseen liittyy.