Kansallispukuhenkeä

Sain viime viikolla vihdoin valmiiksi yhden, pitkään kesken olleen hameen. Ostin jo pari vuotta sitten punasävyistä, raidallista kangasta Anttilan verho-osastolta tehdäkseni kansallispukuhenkisen raitahameen. Vasta, kun kaveri kutsui juhliin, jonka pukukoodina oli "kansallispuku tai jotain sen henkistä", sain vihdoin tarpeeksi motivaatiota kaivaa kankaat esiin.


Periaatteessahan poimutettu ja vekattu hame on helppo tehdä. Lasketaan vain sopiva määrä poimuja vyötärön mittaan ja se on siinä. Ryhdyin kuitenkin yltiökunnianhimoiseksi ja päätin ruveta silittämään niitä vekkejä. Yksi sunnuntaipäivä meni siinä, että vain yksinkertaisesti sommittelin vekitystä. Silittäessäni joka vekin erikseen tuntui välillä siltä, että eikö tämä kangas lopu koskaan.

Silitettyäni ja ommeltuani joka vekin, hamekangas kuitenkin muodosti kauniin kaaren ja olin tyytyväinen kunnianhimoisuuteeni. Viikon verran meni, kun en tehnyt hameelle mitään - minun piti ostaa vetskari ja unohdin sen aina. Ompelin sitten hameen loppuun päivää ennen juhlareissua. Vetskarin kiinnittäminen on aina yhtä hankalaa, eikä piilovetoketjusaumasta tullut siistiä taaskaan. Olen ommellut hameisiin kymmeniä vetskareita, eikä mikään niistä näytä täydelliseltä.


Vyötärökaitaleen ompelin käsin, mutta helman ompelukoneella piilotikillä. Yleensä ompelen helmapäärmeen aina käsin, mutta yhden aikaan yöllä iski epätoivo: olin seuraavana aamuna lähdössä junalla juhlapaikkaa kohti, ja laskeskelin, että helman käsin ompeluun olisi mennyt ainakin pari tuntia. Ommeltuani helman koneella se tarvitsi vielä silityksen, ja totta kai jokainen vekki piti helman kohdalla silittää uudestaan poimuille.


Saatuani hameen valmiiksi huomasin, että olin tehnyt vyötärökaitaletta ommellessani toistuvasti saman virheen: olin ommellut vekistä läpi säännöllisin väliajoin, ja ompeleet näkyvät oikealla puolella, vaikka niiden tietenkään ei pitäisi näkyä. Siinä vaiheessa yötä en jaksanut ajatella asiaa, enkä oikeastaan jaksa ajatella nytkään. Jos se jatkossa rupeaa ärsyttämään, niin ompelen vyötärökaitaleen uusiksi sitten.


En silloin yöllä jaksanut ottaa valmiista hameesta kuvia, kun peti ja seuraavana aamuna lähtevä juna odottivat. Juhliin lähtiessäni hame oli kyllä upea. Se laskostui kauniisti lantion ympärille, ja hameen alla pitämäni pitsialushame oli juuri sopivan mittainen pilkahtaakseen välillä pikkuisen. Juhlin se päällä kuuteen asti aamulla ja sulloin sen sitten tupakanhajuisena ja juomatahraisena matkalaukkuun, jossa se sai viettää seuraavat 24 tuntia. Viimeinen kuva hameesta kuvaa, miltä hame näyttää sellaisen käsittelyn jälkeen.