Vauvasta johtuen edelleen

Ryhdyin virkkaamaan siskoni tulevalle vauvalle peittoa neliöistä, jotka ovat variaatio isoäidin neliöistä. Näin nimittäin siskoani kesällä, jolloin hän esitteli ekalle lapselleen isoäidin neliöistä virkkaamaansa peittoa. Minä siihen sitten menin sanomaan, että "mä virkkaan tollasen sitten kun saatte toisen lapsen", kuvitellen, että urakka olisi edessä vuosien päästä... Pitää varoa mitä päästää suustaan! Sisko oli tietysti silloin jo raskaana, mutta ei ennen ultria halunnut kertoa kenellekään mitään. Hieroskeli vain mentaalisia käsiään tyytyväisenä siitä, että peittoa tarvitaan ennen kuin minä osaan arvatakaan.


Olen ehtinyt virkata neliöitä jo kymmenkunta lisää sitten kuvan ottamisen, mutta minulle on edelleenkin hieman epäselvää, että minkä kokoinen vauvanpeiton pitäisi oikein olla. Haluaisin tehdä sellaisen peiton, jota lapsi voisi käyttää myöhemminkin, jos ei muuten niin piknikillä pyllyn alla. Sitten viidentoista vuoden päästä... Kunkin ruudun sivu on n. 15 cm, joten jos peiton mitoiksi tulee 6 x 8 ruutua, valmis peitto olisi 90 x 120 cm. Olisikohan se sopiva? Silloin ruutuja tarvittaisiin 48.

Huomasinpa sitten vasta tuosta kuvasta, että nuo kaikki ruuduthan ovat samaan suuntaan vinksallaan. Toivottavasti pingotus laittaa ne tasaiseen kuosiin... Olenkohan unohtanut jonkun silmukan jostain? Minulla ei nimittäin ollut tallessa tämän ruudun mallia, vaan katsoin sen vanhan virkatun paidantekeleen hihassa olevasta ruudusta, eikä niitä pylväsrivistön alla olevia silmukoita tietenkään päässyt laskemaan.


Ostinpa sitten myös hahtuvalankaa. Alunperin menin tietysti ostamaan sitä vauvanpöksy-tarkoituksessa, mutta ihastuin hahtuvan väriin niin, että taidankin ensin kutoa itselleni pipon, ja pöksyt vasta sitten, jos lankaa jää... tai ostaa uuden kerän hahtuvaa pöksyjä varten. Tämä vihreä väri on nyt minulle aivan uusi alue, sillä yleisesti ottaen en pidä vihreästä, eikä minulla ole myöskään vihreitä vaatteita. Tarkemmin sanottuna minulla ei ole ainoatakaan vihreää vaatetta, ei edes sukkia tai alkkareita - ellei sitten lasketa vanhaa miesten kerraston yläosaa, jota käytän likaisia töitä tehdessä. Vähän mietityttää, että voinkohan sitä pipoa edes sitten pitää. Mutta jos en, niin tiedän ainakin yhden kaverin, jolle tuon värinen pipo sopii mainiosti.

Se pakollinen vauvanpöksypostaus

Käsityöblogeja lukiessani olen tullut siihen tulokseen, että on liki mahdotonta pitää käsityöblogia, jossa ei olisi yhtään vauvanpöksyihin liittyvää postausta. Oma panokseni vauvanpöksykeskusteluun tulee tässä.


En suinkaan ole hankkimassa vauvaa (ikinä), mutta läheisyydessä olevat ihmiset poksauttelevat lapsia niin tiheällä tahdilla, ettei enää pysy perässä. Alkukesästä kuulin, että siskoni yrittää kihlattunsa kanssa toista lasta, ja viikko sitten tuli uutinen, että TOINEN siskoni on raskaana, niin ikään toisen lapsen tiimoilta. Raskaus on puolivahinko, mutta ilahduttava silti. Tämän alunperin lasta suunnitelleen siskon vauvauutisia vielä odotellaan. Lisäksi yhdellä vanhimmista ystävistäni on laskettu aika ensi viikolla.


Oheiset hahtuvapöksyt eivät kuitenkaan ole kummallekaan odotettavista olevista vastasyntyneistä, vaan kudontataidottoman kaverini puolitoistavuotiaalle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tein hahtuvalangasta mitään, ja tunteeni on vähän ristiriitainen. Toisaalta lanka on viehättävän pehmeää, ja valmis neulepinta kivan pörröistä. Toisaalta taas se hemmetin lanka katkeilee todella helposti. Lankaa ei tarvitse kuin nykäistä kerältä vähän railakkaammin, niin se on katki. Onneksi katkenneen kohdan kanssa ei tarvitse ruveta temppuilemaan solmujen kanssa, vaan riittää että asettaa katkenneet langanpäät kohdakkain ja jatkaa kutomista.

Kudoin pöksyjen housuosan valmiiksi jo viikko sitten, mutta lahkeiden ähräämisessä meni sitten pitempään. Ensimmäisen lahkeen jouduin purkamaan monta kertaa, sillä ensin kudoin epähuomiossa lahkeen sileästä neuleesta enkä yksi oikein yksi nurin -joustimesta. Purin koko lahkeen, sillä luodut silmukat eivät pysyneet ehjinä. Kun loin uudet silmukat, sekosin silmukoitten määrässä ja hoksasin sen vasta kun lahje alkoi näyttää helmineuleelta. Ja eikun purkamaan.


Vyötärönauhan kanssakin tuli ongelma. Punoin suurella vaivalla nyörin hahtuvalangasta ja värttinällä kehräämästäni ruskeasta villalangasta. Ehdin punontaa aloittaessa miettiä, että "nyt ei parane nykiä, sillä nyöriä punoessa ei katkennutta lankaa niin helposti korjatakaan", kun sitten nykäisin ja katkaisin... Nyörin punominen erilaatuisista langoista oli hankalaa, mutta lopputulos on oikein kaunis. Harmi vain, että nyöri on liian paksu, sitä ei voi pujotella resoriin. Resori taitaa vaatia litteän silkkinauhan tai kuminauhan. Jätin siis nauhan laittamatta ja kysyn kaverilta, että millaisen kiristyssysteemin se pöksyihin haluaa.

Kutonen vielä parit hahtuvapöksyt, kun kerran alkuun pääsin. Vastasyntyneen kokoiset pöksyt valmistunevat vieläkin nopeammin. Pitää käydä ostamassa lisää hahtuvalankaa ja kysyä kaverilta, josko hän luovuttaisi näistä valmistuneista pöksyistä jääneet jämät vastasyntyneiden pöksyjen resoreita varten.

Ai niin, tein pöksyt Ruskovillan ohjeilla.

Pam pam Paulin taikakaulin

Sunnuntaina tuli kaulittua villaa pitkin kylppärin lattioita. Ryhdyin kaivelemaan kaappia löytääkseni vanhan virkatun paidantekeleen, sillä tarvitsin paidan hihansuussa olevan neliön mallin. Samalla muistin, että kappas, siitä paidantekeleestähän jäi virkattuja kukkia yli aimo määrä. Olen käyttänyt niitä jo yhteen hameeseen, mutta isoimmat olivat vielä jäljellä. Annen blogissa oli vastikään hieno laukku, jossa virkattu pitsiliina on upotettu huopaan. Koska minulla on myös säkillinen valmiiksi karstattua villaa, ajattelin, että kokeilenpas huovuttaa huopalevyn, jossa on koristeena yksi niistä kukista.


Siinähän meni oikeastaan koko päivä. Istuskelin vessanpöntön kannen päällä lukemassa kirjaa ja pyörittelin kääröä jaloilla, avasin aina välillä paketin ja käärin valmistumassa olevan huovan toisin päin rottinkitangon ympärille. Ruudullisen lakanan avulla on helppo katsoa, kuinka paljon huopa kutistuu, ja ainakin yrittää pitää huopa neliskanttisessa kuosissa.

Olen aika tyytyväinen tulokseen, ottaen huomioon että olen ensikertalainen ylimääräisten juttujen upottamisessa huopaan. Kukka on utuisesti häipynyt huovan sisään, sieltä täältä pilkottaa enemmän punaista. Pelkäsin, että se ei pysyisi paikallaan, mutta sehän istuukin huovassa varsin jämäkästi. Tätä pitää kokeilla uudelleen, tehdä vaikka joku kevyt pöytäliina, jossa olisi tarkoituksella reikiä. Niin, huopaan jäi tosiaan pari ohuempaa kohtaa, joista yksi on oikeastaan reikä. Pitää neulahuovuttaa niihin täytettä.


Valitettavasti reunoista tuli aaltoilevat, aina niistä tulee vaikka miten yrittäisi taitella niitä ja huovuttaa tasaisesti. Pitänee neulahuovuttaa reunat sitten siisteiksi, tuleepa laukun reunoihin vähän jämäkkyyttä. Teen suorakaiteesta olkalaukun, jossa on leveä olkahihna, joka jatkuu laukun sivukappaleina. En tosin vielä tiedä, miten hihnan teen. Materiaalina on kuitenkin paidantekeleestä jäljelle jäänyt puuvillalanka. Olisi aika itsestäänselvää virkata se, mutta toisaalta houkuttelisi tehdä se pirtanauhatekniikalla. En vain tiedä, kuinka pitkään hihnaan jäljellä oleva lankamäärä riittää. Virkaamalla olisi helpompi säädellä langan riittävyyttä.

Saa nyt nähdä, missä vaiheessa ehdin jatkaa tätä projektia. Ikäänkuin ei olisi keskeneräisiä jo ennestään...

Joka vanhoja muistelee...

...sitä sukkapuikolla silmään. Mutta ajattelinpa muistella kuitenkin, ihan vain potkiakseni itseäni persuuksiin. Otin muuton aikana kuvia vanhoista käsitöistä, jotka tuli pakattua pahvilaatikoihin ja vietyä varastoon. Keskeisin vanhojen käsitöiden massa muodostui Keskiaikaseuraan liittyvistä käsitöistä - vaatteista, pikkuesineistä ja muista. Olin aikanaan aktiivinen keskiaikaseuralainen, mutta tätä nykyä harrastus on hiipunut siinä määrin, ettei ole kovin mielekästä varata yhtä kokonaista vaatekaappia keskiaikakamppeille, niinkuin vanhassa kämpässä.


Aktiivisina keskiaikaharrastaja-aikoina tuli kudottua todella paljon pirta- ja lautanauhoja. Tein niitä jopa myyntiinkin, ja vaihtoon: yksistä yhteensä neljän metrin jalkanyöreistä on edelleen vastalahja/palvelus saamatta, mutta mitäpä sitä vanhoja saatavia enää laskemaan. Ohessa kuva neljästä vyöstä, jotka tein itselleni silloin aikoinaan. Kuten kuvasta näkyy, suurin osa keskiaikavaatteistani on sini- ja punasävyisiä.

Harmittaa todella paljon, etten ole saanut kudottua nauhoja, sillä se on todella mukavaa ja rentouttavaa. Minulla olisi itseasiassa nauhaprojekti, jos vain saisin potkittua itseäni - ja sitähän tässä yritän. Olen ostanut useita vuosia sitten villakangasta pinafore-mekkoon (mikä se on? essumekko?), johon tulisi eteen pirtanauhakoristelu, mutta en ole saanut tehtyä sitä. Lupaan tehdä sen tänä talvena, ja nyt kun olen kirjoittanut sen tähän, en voi jättää sitä tekemättä, muuten joudun julkiseen häpeään.


Laitan samalla kuvan parista keskiaikakirjonnasta. Kuten näkyy, värimaailmani tässä suhteessa on varsin rajoittunut. Punaista ja sinistä... Sininen sulka on vyössä pidettäväst favourista, eli eräänlaisesta kiltatunnuksesta, kelttiläinen nauhakuvio puolestaan koristaa vyöpussia. Nyt nekin ovat pahvilaatikossa varastossa.

Villapaitaprojektin epätoivo

Minulla alkaa usko loppua villapaitaprojektini suhteen. Olen saanut kudottua takakappaleen niin pitkälle, että hihakavennus on tehty, ja seuraavaksi pitäisi alkaa kutoa kuviota. Laitoin valmiit kappaleet eli toisen etukappaleen ja hihan pingotukseen. Kun ne nyt vihdoin ovat suorana, pääsin vertailemaan etu- ja takakappaletta.


Ja perhana, ne ovat eri kokoiset. Silmukoita ja kerroksia on ihan oikea määrä, laskin ne huolellisesti. Kutomiskäsialani on vain löystynyt sen yli vuoden aikana kun projekti makasi kaapissa. Heittoa on senttikaupalla joka suuntaan.

Nytpä en sitten tiedä, että mitä ihmettä tämän kanssa pitäisi oikein tehdä. Jos nykyisellä käsialalla rupean kutomaan toista etukappaletta ja hihaa, niin nehän ovat ihan eri kokoisia kuin valmiit osat. Inhottaisi tietysti hylätä valmista työtä, mutta sekään ei toimi, että purkaisi valmiit osat ja kutoisi ne uudelleen: olen tehnyt mittaukset ja silmukkalaskelmat vanhalla käsialalla kudotun mallitilkun perusteella. Jos käytän niitä silmukkalaskelmia, paidasta tulee väärän kokoinen.

Mitä ihmettä tämän kanssa oikein pitäisi tehdä? Hylätä koko projekti vai onko mitään pelastusta? Siirtyminen pienempiin puikkoihin ja takakappaleen kutominen uudelleen? Tietoinen tiukempi kutominen? En tiedä onnistuisiko se, sillä kudon telkkaa katsellessa, enkä paljon ajattele mitä teen, mitä nyt lasken silmukoita ja kerroksia mainoskatkoilla.

Tämmöistäkin saa vielä kärsiä, kun roikottaa keskeneräisiä käsitöitä loputtomiin...