Limonadijauhe

Siinä vaiheessa, kun Kool Aid -innostus on käsityöblogien maailmassa jo laantumassa, pääsen minä lopulta kokeilemaan moista touhua. Olen aiemmin värjännyt sekä kasviväreillä lankoja että kaupan kuumaväreillä vaatteita, mutta koolaidaus tuntui niin älyttömältä jutulta, että totta kai halusin kokeilla sitä. Onneksi kaverin poikaystävä oli kesällä käymässä Jenkeissä, joten saatoin pyytää häntä tuomaan kokeilusatsin tuota limonadijuomaa, joka sisältää askorbiinihappoa, keinotekoista makuainetta ja väriä. "Good source of C-vitamin!", indeed.


Värjättävänä lankana oli Novitan Isoveli, 75% villaa, 25% polyamidia. Käsittelin langat tuttuun tapaan eli vyyhdin ne ja kiinnitin pasmoilla. Sitten sidoin vyyhdistä vähän avaruusolion selkärankaa muistuttavan virityksen, jonka tarkoituksena oli mahdollistaa langan värjäys usealla värillä yhtä aikaa ja silti estää lankoja sotkeentumasta toisiinsa. Pisteeksi iin päälle laitoin yhteen selkärangan haaraan kuminauhoja tasavälein saadakseni langasta pilkullista. Sitten pesin langan mäntysuovalla (so. huljutin mäntysuopavedessä ja puristelin käsissä) ja huuhdoin huolellisesti.


Kool Aid -mauista käytössä olivat appelsiini, kirsikka ja sitruuna-limetti. Kirpparilta ostettu värjäyskattila on nähnyt kaikenlaista, mutta minun omistuksessani siinä ei ole keitelty mitään syötävää - tosin kertaalleen kokeilin värjätä lankoja homeisilla mustikoilla, mutta eipä niitäkään kovin syötäviksi voi sanoa. Niinpä limonadijauhe oli sille aivan uusi kokemus. Tosin sekoittaessani ensimmäisen väripussin veteen jäin kyllä miettimään, että mahtaako se Kool Aidkaan kovin syötävää loppujen lopuksi olla...


Olen luonnollisesti etsinyt kaikki koolaidaus-ohjeet webistä, ja siinä lukuisat suomalaiset käsityöblogit osoittautuivat arvokkaiksi. Mainitaanpa nyt pari: Koolatessa roiskuu oli tietysti yksi neuvojen ja kokemusten etsimisen alkukohta. Cairbren blogissa oli hyvä kuvitettu selvitys koolaidauksesta. Kati selvitteli mikrokoolaidauksen saloja, mutta minä en uskaltanut ruveta mikroilemaan, kun värjäyskattilakin on. Muoriskalla puolestaan on bloginsa värjäys-kategoriassa pelottavankin näköisiä juttuja, kuten koolattavia lankoja uunissa. Mistään ohjeesta en kuitenkaan löytänyt optimaalista lämpötilaa! Päädyin lopulta siihen, että lämmitin väriliemen n. 95-asteiseksi, sillä villahan ei tykkää keittämisestä. Polyamidin keitonkestosta minulla ei ole aavistustakaan, mutta pidin vain peukkuja pystyssä sen puolesta, ettei lanka sula kattilassa möykyksi. Ei sulanut.

Olin varautunut tekemään jonkinlaisen virityksen puurimoista, jotta avaruusolion raajoista vain yksi kiehuisi liemessä kerrallaan, mutta loppujen lopuksi en tarvinnut niitä. Kastelin pyyhkeen ja laitoin sen kattilan viereiselle levylle, ja vyyhti painoi märkänä sopivasti sen verran, että sen saattoi jättää roikkumaan kattilan reunalle ilman että tarvitsi pelätä koko höskän tipahtamista kattilaan.


Väriliemi tarttui lankaan uskomattoman nopeasti ja hanakasti. Noin viidessä minuutissa langan laskemisesta veteen väriliemi oli kirkas. Värjäytyminen oli niin nopeaa, että punaisen lankaosion kärjestä tuli kirkkaamman punainen kuin tyviosasta. Kool Aidin nopea värjäävyys muodostui ongelmaksi pilkulliseksi aikomani lankaosion kanssa: väri tarttui lähinnä tiukaksi sidotun vyyhdin uloimpiin säikeisiin, mutta ei vyyhdin sisälle. Vastaavia batiikkimaisia juttuja värjätessä minulla on yleensä ollut aikaa sörkkiä ja tökkiä solmittuja kankaita ja lankoja sen verran, että väri imeytyy sopivasti myös mytyn sisään eikä jää valkoiseksi. Kool Aidin kanssa aikaa siihen ei ollutkaan.

Huolimatta siitä, että väri imeytyi lankaan niin äkkiä, keittelin lankoja varmuuden vuoksi puolisen tuntia. Puoli tuntia näytti riittävän keittoajaksi ainakin äkkiseltään, sillä lankoja huuhtoessani väriä ei irronnut huuhteluveteen lainkaan. Saa nyt nähdä kestääkö väri pesua.


Vaihtaessani väriä vihreästä punaiseen totesin, että Kool Aid on totta totisesti erittäin värjäävää vaikka sitä ei edes keittäisi. Nostin nimittäin ensin vyyhdin tiskialtaaseen vähäksi aikaa jäähtymään ja sekoittelin punaisen liemen valmiiksi kiehumaan. Kumihanskoihin jäi pieniä hippusia punaista väriä, ja kun ryhdyin huuhtomaan vyyhtiä, osa niistä tarttui lankaan. Lähikuvasta näkyy, miten kirsikan väri koostuu sekä violeteista että punaisista värihiukkasista: pariin säikeeseen tuli nimittäin violetit raidat. Ne eivät lähteneet huuhtomalla.


Annoin vyyhdin kuivua jonkun aikaa. Tarkoitus oli antaa sen kuivua avaamattomana yön yli, mutta enhän minä malttanut jättää sitä rauhaan. Olo oli kuin joulupakettia avatessa, kun irroittelin kuminauhat ja avaruusoliota koossa pitäneet pasmat. Olin hiukan pettynyt siihen, että suurin osa ärhäkästä oranssista oli vain uloimmissa langoissa. Muuten värjäys onnistui oikein hyvin, punaisesta tuli erityisen kaunista.


Viimeisessä kuvassa on lanka sekä vyyhdillä että kerittynä. Tein kerästä sisältä purkautuvan, sillä langasta olisi tarkoitus kutoa sukat Kool Aidien lahjoittajalle, ja koska en ole varma, miten pitkälle värjätty lanka riittää, ajattelin kutoa kumpaakin sukkaa yhtä aikaa. Jos lanka loppuu kesken, sukista tulee edes symmetriset.

Kool Aid -kokeilu oli oikein hauska, ja kunhan saan sukat valmiiksi voinkin ruveta miettimään toista värjäyskertaa. Silloin varmaan yritän saada aikaan hyvin pitkän vyyhdin, jonka liukuvärjään kahdella värillä, vähän samaan tapaan kuin Anne blogissaan kuvaa. Ainoa ikävyys oli se, että sain pienen päänsäryn. En tiedä, johtuiko se Kool Aidin höyryistä, kattilaan pinttyneistä myrkkyjämistä, jotka pääsivät nyt ilmaan, vai siitä polyamidista. Keittäessä väriliemet eivät mielestäni haisseet mitenkään erityisen voimakkaasti mehulle, eikä myöskään valmis lanka haise. Seuraavalla kerralla täytyy tuulettaa huolellisemmin.