Pam pam Paulin taikakaulin
Sunnuntaina tuli kaulittua villaa pitkin kylppärin lattioita. Ryhdyin kaivelemaan kaappia löytääkseni vanhan virkatun paidantekeleen, sillä tarvitsin paidan hihansuussa olevan neliön mallin. Samalla muistin, että kappas, siitä paidantekeleestähän jäi virkattuja kukkia yli aimo määrä. Olen käyttänyt niitä jo yhteen hameeseen, mutta isoimmat olivat vielä jäljellä. Annen blogissa oli vastikään hieno laukku, jossa virkattu pitsiliina on upotettu huopaan. Koska minulla on myös säkillinen valmiiksi karstattua villaa, ajattelin, että kokeilenpas huovuttaa huopalevyn, jossa on koristeena yksi niistä kukista.
Siinähän meni oikeastaan koko päivä. Istuskelin vessanpöntön kannen päällä lukemassa kirjaa ja pyörittelin kääröä jaloilla, avasin aina välillä paketin ja käärin valmistumassa olevan huovan toisin päin rottinkitangon ympärille. Ruudullisen lakanan avulla on helppo katsoa, kuinka paljon huopa kutistuu, ja ainakin yrittää pitää huopa neliskanttisessa kuosissa.
Olen aika tyytyväinen tulokseen, ottaen huomioon että olen ensikertalainen ylimääräisten juttujen upottamisessa huopaan. Kukka on utuisesti häipynyt huovan sisään, sieltä täältä pilkottaa enemmän punaista. Pelkäsin, että se ei pysyisi paikallaan, mutta sehän istuukin huovassa varsin jämäkästi. Tätä pitää kokeilla uudelleen, tehdä vaikka joku kevyt pöytäliina, jossa olisi tarkoituksella reikiä. Niin, huopaan jäi tosiaan pari ohuempaa kohtaa, joista yksi on oikeastaan reikä. Pitää neulahuovuttaa niihin täytettä.
Valitettavasti reunoista tuli aaltoilevat, aina niistä tulee vaikka miten yrittäisi taitella niitä ja huovuttaa tasaisesti. Pitänee neulahuovuttaa reunat sitten siisteiksi, tuleepa laukun reunoihin vähän jämäkkyyttä. Teen suorakaiteesta olkalaukun, jossa on leveä olkahihna, joka jatkuu laukun sivukappaleina. En tosin vielä tiedä, miten hihnan teen. Materiaalina on kuitenkin paidantekeleestä jäljelle jäänyt puuvillalanka. Olisi aika itsestäänselvää virkata se, mutta toisaalta houkuttelisi tehdä se pirtanauhatekniikalla. En vain tiedä, kuinka pitkään hihnaan jäljellä oleva lankamäärä riittää. Virkaamalla olisi helpompi säädellä langan riittävyyttä.
Saa nyt nähdä, missä vaiheessa ehdin jatkaa tätä projektia. Ikäänkuin ei olisi keskeneräisiä jo ennestään...
Siinähän meni oikeastaan koko päivä. Istuskelin vessanpöntön kannen päällä lukemassa kirjaa ja pyörittelin kääröä jaloilla, avasin aina välillä paketin ja käärin valmistumassa olevan huovan toisin päin rottinkitangon ympärille. Ruudullisen lakanan avulla on helppo katsoa, kuinka paljon huopa kutistuu, ja ainakin yrittää pitää huopa neliskanttisessa kuosissa.
Olen aika tyytyväinen tulokseen, ottaen huomioon että olen ensikertalainen ylimääräisten juttujen upottamisessa huopaan. Kukka on utuisesti häipynyt huovan sisään, sieltä täältä pilkottaa enemmän punaista. Pelkäsin, että se ei pysyisi paikallaan, mutta sehän istuukin huovassa varsin jämäkästi. Tätä pitää kokeilla uudelleen, tehdä vaikka joku kevyt pöytäliina, jossa olisi tarkoituksella reikiä. Niin, huopaan jäi tosiaan pari ohuempaa kohtaa, joista yksi on oikeastaan reikä. Pitää neulahuovuttaa niihin täytettä.
Valitettavasti reunoista tuli aaltoilevat, aina niistä tulee vaikka miten yrittäisi taitella niitä ja huovuttaa tasaisesti. Pitänee neulahuovuttaa reunat sitten siisteiksi, tuleepa laukun reunoihin vähän jämäkkyyttä. Teen suorakaiteesta olkalaukun, jossa on leveä olkahihna, joka jatkuu laukun sivukappaleina. En tosin vielä tiedä, miten hihnan teen. Materiaalina on kuitenkin paidantekeleestä jäljelle jäänyt puuvillalanka. Olisi aika itsestäänselvää virkata se, mutta toisaalta houkuttelisi tehdä se pirtanauhatekniikalla. En vain tiedä, kuinka pitkään hihnaan jäljellä oleva lankamäärä riittää. Virkaamalla olisi helpompi säädellä langan riittävyyttä.
Saa nyt nähdä, missä vaiheessa ehdin jatkaa tätä projektia. Ikäänkuin ei olisi keskeneräisiä jo ennestään...
posted by Jatulintarha at 01:23
2 Comments:
Helpoin ja nopein olisi leikata ne reunat tasaisiksi...jos pala on riittävän suuri.
Juu, mietin sitä itsekin yhtenä vaihtoehtona, mutta minua huolettaa, että leikatusta reunasta alkaisi irrota villaa. En nimittäin haluaisi ommella siiihen mitään huolittelua reunaan.
Toisaalta sen voisi leikata ensin, ja pistää palasen läpi vielä parista kaulintakierroksesta, niin että ne leikatut reunat huopuisivat vielä.
Hmm...
Lähetä kommentti
<< Home