Tunnustus

Tunnustan. Minulla on salainen pahe. Katselen ihmisten neule- ja käsityöblogeja ja haaveilen tekeväni enemmän käsitöitä. Ihailen ihmisten kätten töitä ja ihmettelen, kuinka heillä on aikaa kutoa kaikki ne sukat, villapaidat, bolerot; huovuttaa laukut, patalaput ja pääsiäismunat; ommella fleecestä lapsilleen söpöt hupparit; värjätä Kool-Aidilla - ja vielä kirjoittaakin blogiinsa.

Kaappini on täynnä keskeneräisiä töitä ja kankaita. Pirtani on ollut vuosia käyttämättömänä, samoin värttinäni ja nauhalaudat. Olen jo unohtanut fransujen perussolmut. Pidän itseäni käsityöihmisenä, mutta tosiasiassa teen aika vähän käsitöitä nykyisin. Paljon vähemmän kuin ennen.

Vuoden ensimmäisenä viitenä kuukautena olen saanut aikaiseksi vähän valmisvaatteiden fiksausta, eli pitsien lisäystä tylsiin vaatekappaleisiin, ja kirjonnat vanhaan duffelitakkiin. Syynä kirjonnoille oli kaksi hiirten syömää reikää muuten hyvää kangasta olevan takin selkäpuolella. Ja olihan se takki aika tylsän värinenkin. Kirjontoja oli todella kiva tehdä, toteutin ne perinteisellä rekipeittokirjonnalla.

Ai niin, tein minä hameenkin, ja siitä voi jo olla ylpeä: idea on omani ja piirsin kaavat siihen itse. Pienensin ja lyhensin tätini vanhaa vekkihametta, joka ulottui puoliväliin pohjetta. Mummomaisesta kaavusta tuli pirtsakka koulutyttöhame, ja jäljelle jäi kaistale hyvälaatuista villakangasta. Sen mittojen (ja omieni, toki) mukaan sitten tein kaavat ja hameen. Jo mainittujen vaatekappaleiden ja parin alushameen lisäksi en sitten olekaan saanut aikaiseksi mitään. Paitsi yhden epämuotoisen villahuovanvötjäkkeen, jonka innostuksissani tein patalappua ajatellen, mutta huovutin liian tiukkaan. No, ehkä siitä saa pannunalustan, villahan on hyvä eriste.

Toivon, että käsityöblogin aloittaminen edesauttaa käsityöharrastustani. Olen sillä lailla viallinen ihminen, että saan enemmän asioita tehtyä, jos koen asian jollain lailla velvollisuudekseni. Jospa blogin päivittämisestä kokemani velvollisuudentunne pakottaisi minut useammin käsitöiden ääreen; totta kai nautin käsillä tekemisestä, kunhan saan raahattua itseni tietokoneen äärestä ompelukoneen ääreen - tai telkkarin ääreen, jossa on leppoisaa ommella käsin tai kutoa.

Pidän toista, henkilökohtaisempaa blogia toisaalla, mutta se on jo muotoutunut omanlaisekseen, ja käsityöprojektien esittely siinä karkottaisi varmaan sen harvatkin lukijat. Suunnittelen, että tästä blogista tulisi työpäiväkirja käsitöille, ehkä jonkinlaisen portfoliokin, vaikken käsitöistä ammattia itselleni havittelekaan. En siis aio käsitellä arkeani muilta osin kuin se käsitöiden tekemiseen liittyy.