Jouluyllätyksiä

Vielä on joulua vähän jäljellä, ja jääkaappi täynnä jouluruokia. Mistä se johtuu, että aina niitä hamstraa niin paljon että jää yli?

Jouluaattona oli hauskaa, kun pakettikassissa oli anoppilasta tulleiden jokavuotisten lakanoiden ja taloustilpehöörien seassa jouluyllätys. Jouluyllätysvaihtoparini oli Jaana. Jaanan lahja oli ihastuttavan jouluisen punainen: joululiina, lasinaluset, punainen kynttilä ja nallekirjanmerkki. Paketin "nimilappuna" oli huovutettu sydän, jonka ripustin maljakossa olevaan onnenbambuun (aka ruokotraakkipuu) koristeeksi. Meillä nimittäin ei ole ollut tapana laittaa joulukuusta - aiemmassa asunnossa sille ei ollut tilaa, ja nyt ensimmäisenä jouluna uudessa kodissa ei oikein osannut vielä muuttaa perinteitä, vaikka tilaa onkin enemmän.

Jaana oli laittanut myös kirjeen mukaan, ja koska siinä on muutama muitakin lukijoita varmaankin kiinnostava yksityiskohta, niin siteeraan: "Liina on tehty karjalaiseen pistokirjontaperinteeseen kuuluvalla virvittäin ompelulla. Virvittäin ompelua on käytetty mm. kansallispukujen kirjonnoissa ja käspaikoissa. (esim. http://taitek.pkky.fi/kaspaikka/ tai http://www.tkukoulu.fi/~amkpaana/index.htm)" Nallekirjanmerkki on kuulemma paikallisen ammatillisen koulun oppilastyötä.

Hypistelin innokkaasti tuota liinaa, sillä alkoi heti tehdä mieli ruveta kokeilemaan tuota kirjontatapaa itsekin. Millaiseenkohan asusteeseen tai vaatteeseen voisi kirjoa virvittäin? Ehkä talonpoikaistyyliseen paitaan? Ostin Helsingissä käydessäni Kirjakorista Kansallispukuja Suomesta -kirjan, ja sitä selatessa tuli sellainen olo, että pitäisi päästä tekemään perinnekäsitöitä. Ne ovat jääneet pitkäksi aikaa muiden käsitöiden varjoon. Jaanan lahja nosti taas innostuksen pintaan. Kiitos siitäkin siis, Jaana! :)

En ymmärrä, mikä ihmeen lipsahdus minulle tapahtui, mutta en hoksannut ottaa Jaanalle lähettämästäni lahjapaketista kuvia - huomaan, että monessa blogissa on esitelty sekä itse lähetetyt ja saadut lahjat. Kerronpa siis lahjoista vain kirjallisesti. Kun vaihtelimme maileja, Jaana vihjaisi, että hänellä on melko iso varasto erilaisia käsityötarvikkeita, mutta että haarukkavirkkausvälinettä ei ole. Ajattelin siis ottaa vihjeestä vaarin ja lähettää hänelle sellaisen. Se oli siis pakettini hyödyllisin lahja, josta toivottavasti on iloa pitempäänkin. Toivottavasti Jaana ei ei kuitenkaan ole ehtinyt tässä välissä ostaa haarukkavirkkausvälinettä, vaan on osannut aavistaa, että saattaisin muistaa välineen puutteen!

Toisena lahjana oli Globe Hopen heijastin. Globe Hope on suomalainen nuorten muotoilijoiden perustama yritys, jonka tuotteet tehdään kierrätysmateriaaleista, kuten sairaaloiden, armeijan ym. isojen laitosten käyttämistä kankaista sekä kirpputoritavarasta. Annoin tänä vuonna Globe Hopen tuotteita useammalle ihmiselle joululahjaksi. Globe Hopen tuotteet ovat minusta tavattoman sympaattisia, ja kierrätysideaa pitää tietysti tukea.

Jaana myös esitti toiveenaan, ettei jouluyllätyksenä olisi mitään syötävää. Koska itsestäänselvästi olisin laittanut jotain herkkua mukaan, ellei Jaana olisi varoittanut, mietin pitkään, mikä olisi sopiva herkun korvaava lahja. Onneksi paikallisesta käsityöpuodista löytyi piparkakkukynttilä, jonka kuulemma pitäisi tuoksua piparkakulle poltettaessa.

Kiitokset Jaanalle lahjoista! Ne ovat jo käytössä. Poltan kynttilää tälläkin hetkellä: on oudolla tavalla perinteitä ja nykyaikaa sekoittavan tunnelmallista istua tietokoneen äärellä hämärässä huoneessa kynttilän palaessa.

Viileät sukat

Kool Aidilla värjäämäni lanka on sitten käytetty pientä näytenöttöstä lukuunottamatta. Sain Kool Aidien lahjoittajalle aiotut limsasukat valmiiksi. Sukat ovat olleet teon alla koko joulukuun, mutta koska teon alla on ollut muutakin, sukat eivät ole päässeet ihan heti valmistumaan. Lankahan oli muuten Novitan Isoveli.

Näissä sukissa kokeilin muitakin uusia asioita kuin limonadijauheella värjättyä lankaa. Eri blogeissa velloneen hehkuttelun seurauksena menin ja ostin Addit, metalliset vitosen sukkapuikot. Hintaa oli tuplasti sen kuin Ponyillä tai Prymeillä, mutta ajattelin, että antaa nyt mennä, niin on jotain millä pröystäillä. Koska minulla ei ollut vitosen puikkoja ennestään, ostin saman tien sitten Prymitkin. Puikkovertailua vaikeutti suuresti se, että yhdessä Prymin puikossa on joku virhe, karhea kohta. Pitäisi käydä palauttamassa ne puikot, koska en usko että se metallipuikoista kuluu pois, ja se virhe tarttuu jatkuvasti lankaan.

Toinen uusi asia oli talonpoikaiskantapää, eli nauha- tai sädekavennuskantapää, joka siis kudotaan viimeiseksi, vähän samaan tapaan kuin lapasen peukalo. Päädyin tähän ratkaisuun ensisijaisesti uteliaisuudesta, mutta myös siksi, etten ollut varma riittääkö lanka. Jos lanka olisi riittänyt, olisin kutonut kantapään värjätyllä langalla. Onneksi en laskenut sen varaan, sillä lanka loppui himpun verran liian aikaisin.


Tein sekä kärkeen että kantapäähän kuusi silmukkaa leveän nauhakavennuksen. Aluksi aloin kutoa kantapäätä niin, että kavensin joka kerroksella neljä silmukkaa, mutta se oli liikaa, joten jouduin purkamaan ja kutomaan joka toisen kerroksen kaventamatta. Sekä kärjessä että kantapäässä päättelin neuleen vetämällä silmukat yhteen. En ole ihan varma, onko ratkaisu kestävä kantapäässä. Toivottavasti... pitää luvata sukkien saajalle, että ne voi tarvittaessa tuoda parsittavaksi.


Olen aika tyytyväinen sukkiin, vaikka en hoksannutkaan kutoa niihin kiilaa istuvuuden parantamiseksi. Kantapäähän ei tullut reikää sivuun, kun poimin siitä monta silmukkaa kierteellä. Pitää ehdottomasti kokeilla myös muita Ullaneuleen kantapääohjeita. Kool Aidausta voisi harrastella lisää, isommalla lankamäärällä, ja kutoa sitten itselleen polvisukat kärjestä alkaen.


Omalaatuinen juttu muuten: toisen sukan varteen tuli sukkaa kiertävä, toistuva kuvio, joka kuitenkin hajosi kun siirryin 2o-2n-neuleesta sileään. Resorin vaihtuessa sileään kudoin nurjat yhteen. En tiedä onko se legitiimi tapa toimia resorin ja sileän neuleen rajalla, mutta ainakin minun käsialallani neule alkaa pussittaa, jos en tee niin. Harmittaa vähän, että se kuvio hajosi, se oli aika kaunis.


Viimeinen kuva muuten esittää kaksi tapaa taitella talonpoikaiskantapäällä varustettu sukka. Ne eivät nimittäin lähteneet taittumaan totutulla tavalla.

Iloinen yllätys

Tänä aamuna soi ovikello kymmenen aikaan, mutta en ehtinyt avaamaan, kun postimies oli jo kadonnut oveltamme. Postiluukussa oli vain ilmoitus suuresta kirjeestä, joka ei mahtunut luukusta sisään. Olin melko varma, että siellä on Amazonilta tilaamani kirjapaketti, tai sitten yksi työhön liittyvä paperipinkka. Mutta siellä olikin Hililtä tullut paketti! Voitin nimittäin Hilin sääennustuskilvan toteamalla, että ensilumi sataa Lahdessa "huomenna". "Huomenna" oli lokakuun puolella, ja ainakin täällä pohjoisempana voisi järjestää toisen arvonnan, ja kysyä, että koska lumi sataa seuraavan kerran...


Hilin paketissa oli kauniin violetteja suklaarakeita, tikkareita, lankaa ja Kool-Aideja. Lanka on Nomottan Boston, 70% polyakryyliä, 30% villaa. Se on aika paksua, puikkosuositus on 7-8, minun löysähköllä käsialallani varmaan se seiska. Lanka on ihan uusi tuttavuus, mutta Hilin viestin mukaan sitä on ihanaa kutoa. Onkos vinkkejä, mitä kaikkea kolmesta kerästä Bostonia voisi tehdä?

Kool-Aiditkin olivat tosi kiva yllätys - kaikki olivat sellaisia värejä, joita minulla ei ole. Varsinkin sininen ilahdutti, sillä ajattelin yrittää tehdä violetinsävyistä liukuvärjättyä lankaa, ja siihen tuo sininen sopii aivan nappiin. Mieleni melkein tekisi kokeilla värjätä tuo harmaanvihreä Boston-lanka punaisella Kool-Aidilla ja yrittää tavoitella murrettua punaista, mutta polyakryyli ei taida värjäytyä kunnolla. Ehkä en uskalla kokeilla, jos menee lanka pilalle siitä.