Neulonhan minäkin

En oikeastaan pidä itseäni neulojana, tai kutojana - olen tottunut puhumaan kutomisesta neulomisen sijaan, kun käytetään puikkoja ja lankaa. En todellakaan kykene samanlaisiin neulontamääriin kuin suurin osa neuleblogien pitäjistä. Huis hais, ihmiset kutaisevat Fifi-huiveja ja pääkallolapasia, tuosta vaan! Jonkun pipon tai säärystimet kudon parissa illassa, mutta esimerkiksi musta villapaitani on ollut kesken... öö... varmaan yli kaksi vuotta...


Olin sen suhteen ehkä liian kunnianhimoinen. En löytänyt mistään kivaa vetoketjullisen villatakin ohjetta, sellaista lantiolle ulottuvaa ja pitkäresorista, jossa ei olisi mitään kommervenkkejä. Sain päähäni, että teen ohjeet itse. Mittailin itseäni, kudoin mallitilkun, laskeskelin silmukoita ja kerrosrivejä ja sain aikaan ohjeet, jotka oheisessa kuvassa näkyvät valkoisina, ryttyisinä paperilipareina, joista toisessa näyttäisi olevan teekupin pohjan rengasjälkikin. Onneksi paidankappaleet ovat niin mustia, ettei niiden ryppyisyys ja niihin tarttunut nöyhtä näy.

No, jossain vaiheessa hihan ja toisen etukappaleen kutomisen jälkeen iski epäusko. Tuleeko tästä mitään, ja jos tulee, onko se aivan hirveä? Onko mitään järkeä edes yrittää tehdä ohjeita itse? Kangaskaavoja olen tottunut piirtämään ja muokkaamaan, mutta kutomisen suhteen olen amatööri. Villapaidan kesken jäämiseen vaikutti myös se, että suunnittelin tekeväni kirjoneuletta toiseen hihaan violetilla langalla, jota ei sitten löytynytkään mistään - tuo villapaita on kudottu ihan Seitsemästä veljeksestä. Ajattelin värjätä kerän seiskaveikkaa violetiksi Dylonin kuumaväreillä, ostin värinapinkin mutta en saanut tehdyksi. Kaikki jää aina kesken...

Luullakseni saisin jonkinlaista uskoa projektiini, jos pingottaisin nuo jo valmiina olevat kappaleet ja tarkistaisin tarkemmin, että täsmäävätkö laskelmani lainkaan, värjäisin sen kerän valkoista lankaa (saa nähdä, mitä siitä voi tulla, kun siinä villassa on akryyliä seassa) ja härkäpäisesti kutoisin vain.

Oli miten oli, ajattelin liittää blogini neuleblogien listalle. Kenties raportoin pätkittäin tämän ikuisuusprojektini etenemisestä. Neuleblogeja lukiessani olen haaveillut vaikka mistä uusista neuleprojekteista (esimerkiksi kärjestä ylöspäin kudottu sukka olisi hauska oppia tekemään), mutta ei puhettakaan moisesta, ennen kuin olen saanut tätä säälittävää villapaitaprojektiani edes vähän eteenpäin. Freudilainen lipsahdus tuli näppäimistöllä muuten: kirjoitin ensin "pilapaitaprojekti"...