Laukkupropleema
Monta vuotta sitten (tarkalleen sanottuna noin viisi vuotta sitten) opettelin rekipeittokirjontaa, ja kirjoin testiksi kaksi pientä suorakaidetta. Ajatuksena oli tehdä niistä pikkuinen taskulaukku, tai vyötasku, sellainen kansallispukutyylinen, jonka voisi laittaa mustan villahameen vyötäisille väriä antamaan. Hämeenkyrön ja
Puulaveden kansallispukujen vyötaskuista saa mallia siitä, millainen viritys minulla oli mielessä.
Jostain syystä en saanut sitä koskaan tehtyä. Laiskuuden lisäksi syynä oli epävarmuus siitä, ompelisiko laukkuun läpän vai jättäisikö sen ylhäältä auki kuin taskun ikään. Vyön kiinnitystapakin oli hakusessa- tarkoitukseni oli selvittää, miten kansallispukujen vyötaskut kiinnitetään vyötäisille, mutta sitten se jäi.
Jossain vaiheessa mietin jopa, josko lapuista tekisikin pienen olkalaukun vyölaukun sijaan, mutta laukusta tulisi niin pieni että sinnepä ei mahtuisi kuin luottokortti, huulipuna tai kännykkä saisivat sen rumasti pönköttämään. Haluaisin ehdottomasti tehdä noista jotakin, mutta mitä? Tehdäkö niistä vyötasku, kuten alunperin suunnittelin, vai ommellako ne yhteen, isomman laukun läpäksi, jota varten pitäisi sitten metsästää mustaa villakangasta jostakin?
Tällaiset käsitöiden keskenjäämiset ovat kaikkein hermostuttavimpia, kun ei oikein ole selkeää suuntaa mihin edetä. Kaapin perillä makaavasta villapaidasta tiedän sentään, mitä siitä on tulossa, mutta mitä näistä lipareista oikein tulisi?
Puulaveden kansallispukujen vyötaskuista saa mallia siitä, millainen viritys minulla oli mielessä.
Jostain syystä en saanut sitä koskaan tehtyä. Laiskuuden lisäksi syynä oli epävarmuus siitä, ompelisiko laukkuun läpän vai jättäisikö sen ylhäältä auki kuin taskun ikään. Vyön kiinnitystapakin oli hakusessa- tarkoitukseni oli selvittää, miten kansallispukujen vyötaskut kiinnitetään vyötäisille, mutta sitten se jäi.
Jossain vaiheessa mietin jopa, josko lapuista tekisikin pienen olkalaukun vyölaukun sijaan, mutta laukusta tulisi niin pieni että sinnepä ei mahtuisi kuin luottokortti, huulipuna tai kännykkä saisivat sen rumasti pönköttämään. Haluaisin ehdottomasti tehdä noista jotakin, mutta mitä? Tehdäkö niistä vyötasku, kuten alunperin suunnittelin, vai ommellako ne yhteen, isomman laukun läpäksi, jota varten pitäisi sitten metsästää mustaa villakangasta jostakin?
Tällaiset käsitöiden keskenjäämiset ovat kaikkein hermostuttavimpia, kun ei oikein ole selkeää suuntaa mihin edetä. Kaapin perillä makaavasta villapaidasta tiedän sentään, mitä siitä on tulossa, mutta mitä näistä lipareista oikein tulisi?
posted by Jatulintarha at 00:11
5 Comments:
Aikomasi kaltainen pikkutasku kuulostaa ihan hyvältä idealta. Jos kuitenkin lähdet metsästämään kangasta ja päätät tehdä isomman laukun niin yksi idea on ommella nuo sellaisen päätypaloiksi. :)
Mites jos ne aplokoisi isommalle kankaalle, tai tekis taskun. Sais pikkasen enempi mahtumaan kassiin kuin sen luottokortin :)
Kiinnostava idea, tuo päätypalat! Olen kallistumassa siihen vyötaskuun kumminkin, mutta sellainen päädyistä kirjottu laukku voisi olla todella kiva. Ehkäpä päädyn kirjomaan lisää vastaavia palasia! :)
Oli kiva nähdä, että joku on toteuttanut noita "rekipeittokuvioita" tänä päivänä. Itsekin haaveilen joskus perehtyväni kirjonnan salaisuuksiin, kuin myös ryijyjen maailmaan. Käsityömaailmassa on niin paljon mielenkiintoista. Ja tervetuloa mukaan tänne neuleblogirinkiin. Tällä on tilaa kaikenlaisille käsityöihmisille. Joku on tuotteliaampi kuin toinen, toinen tekee tarkempaa jälkeä, jollakin on enemmän aikaa käsitöille (perhe, työ, muut harrastukset jne.), mutta jokaisella on oman itsensä näköinen blogi.
Kiitoksia! Rekipeittokirjontaa on todella huoleton ja kiva tehdä, koska ei tarvitse laskea lankoja, kuten ristipistokirjonnassa, ja toisaalta villalanka on sen verran krouvia, ettei tarvitse varoa lankaa kovin paljon. Suosittelen, se on erittäin mukavaa ja helppoa!
Lähetä kommentti
<< Home