Pipon alku

Olen näperrellyt pari iltaa koetilkkusia pipoa varten. Koetilkkuihin on mennyt varmaan saman verran aikaa kuin pipon ensimmäisen viiden sentin kutomiseen. Hahtuva on kaksinkertaista, joten ensimmäisen koetilkun kudoin kaksinkertaisena nelosen puikoilla - nelosen siksi, että ne olivat ainoat pyöröpuikkoni. Koepalasta tuli jäykkä, siitä puuttui kokonaan se hahtuvan hentous, joka minua vauvanpöksyjä kutoessa ihastutti. Yksinkertaisesta kudotussa koepalassa oli ihan sama vika. Jouduin pistämään projektin telakalle pariksi päiväksi, kunnes kerkesin kauppaan ostamaan vitosen pyöröpuikot. Niillä sitten lopulta irtosi neulepintaan se fiilis, jota halusin.


Nyt sitten olen kutonut jonkun verran pipoa. Lanka on käyttäytynyt hämmästyttävän hyvin, katkeillut paljon vähemmän kuin edellinen hahtuvankudonta. Muutenkin tämä hahtuvalanka tuntuu laadultaan jotenkin erilaiselta kuin tuo ensin kutomani, mutta en osaa paikantaa, että miksi. Ehkä kuidut ovat tiukemmin toisissaan, ja hahtuvassa on ihan hiukan kierrettä. Mikä on vähän ärsyttävää, kun on yhtä aikaa kudottava yhtä hahtuvasäiettä ja käärittävä toista kerälle. Jos kutoo jonkun aikaa ja on laiska kerimään, niin säikeet ovat äkkiä tiukalla kierteellä.


Ajattelin tehdä piposta sellaisen vähän löysän, sukkamaisen, jotta sinne mahtuu nuttura sisälle. Edellinen kutomani pipo on mukavan jämäkkä päässä, mutta jos hiukseni ovat nutturalla, niin pipo alkaa kiristää... Toivottavasti saan kutomani pipon pääteltyä mahdollisimman siististi, sillä haluaisin sen olevan myös käännettävä siten, että resorikuvio on kummallakin puolella vähän erilainen. Saa nähdä, miten leveitä noista kuvioraidoista tulee. Laitoin koepalat ja kutimen vain skanneriin, en jaksanut ruveta vätkäämään kameran kanssa. Kuvat toistavat värit melkein oikein, tummimmillaan väri on petrolinvihreä ja vaaleimmillaan lähes keltainen.