Gosurorijakku

Gosurorijakkuni on viittä vaille valmis. Kirjaimellisesti, sillä haluan vaihtaa kahden napin napituksen viiteen, pienempään nappiin, mutta nappien muoto on vielä hakusessa. Kaikkein mieluiten laittaisin jakkuun napit, jotka on päällystetty samalla kankaalla kuin jakku, mutta se vaatisi jakun liepeen sisäsyrjän mutilointia, enkä ole varma olisiko lopputulos siisti. Niinpä nyt toistaiseksi käytän tuota jakkua sellaisenaan, kunnes keksin ratkaisun nappiongelmiin.


Projektina on siis ollut Lindexin talvialesta 70%:n alennuksella ostettu kaksi numeroa liian suuri jakku, jota lähdin uudistamaan ompelemalla nyörityksen selkään ja pitsiä liepeisiin, hihansuihin, taskunsuihin ja kaulukseen.


Jakun uudistusprosessi alkoi purkamalla jakun selästä kaksi saumaa lenkkinauhaa varten - en tiedä, onko lenkkinauha oikea termi sellaiselle napinläpinauhalle. Ohessa kuvat jakusta edestä ja takaa saumojen purkamisen jälkeen. Purkamisen vuoksi jakku löpsöttää ja näyttää vieläkin isommalta. Saumojen purkaminen siististi edellytti vuoren purkamista jakun helmasta liki koko matkalta. Vuoren kappaleiden reunoja ei ollut huoliteltu, joten taas tuli huomattua, kuinka paljon ja kuinka nopeasti vuorisilkki voikaan rispaantua.


Seuraava kuvapari on otettu siinä vaiheessa, kun lenkkinauha on jo ommeltu selkäsaumoihin, ja kun pitsistä on kiinnitetty jo yli puolet. Pitsin kanssa minulla kävi nolosti. Kuten aiemmin kirjoitin, pitsiä oli tarpeeksi, mutta kahdessa eri pätkässä. Päätin ostaa yhtenäisen pätkän pitsiä ja piilottaa saumakohdan kaulukseen, eli juuri tuohon, jossa pitsi oikealla loppuu. Mittasin mielestäni tarvittavan pitsin määrän huolellisesti, mutta ihan ompelun loppuvaiheessa huomasin, että pitsi ei riitäkään takahalkion pohjukkaan asti. Olin varmaan ostanut puolisentoista metriä sitä pitsiä, ja se jäi ehkä viitisen senttiä vajaaksi... Harmitti aika vietävästi.


Kaikki kolme ratkaisuvaihtoehtoa olivat huonoja: 1) joko purkaa koko pitsireunus kaulukseen asti, ja käydä ostamassa vielä pitempi pätkä pitsiä (kalliilla hinnalla), 2) jatkaa pitsiä ylimääräisellä palalla siitä huolimatta, että saumakohtaa ei voi piilottaa mihinkään ja 3) ommella pitsi niin pitkälle kuin se riittää, eli n. kahden sentin päähän takahalkion pohjukasta. Päädyin viimeiseen ja vaivattomimpaan vaihtoehtoon. Joka tapauksessa nyörityksen narut roikkuvat siinä takahalkion päällä, joten tuskinpa sitä pitsin loppumista kesken huomaa kukaan muu kuin minä.


Ja sittenpä jakku olikin niin valmis, että sitä voi käyttää, vaikka nappisysteemi ei oikein miellytäkään. Valitettavasti nuo valmiista jakusta otetut kuvat ovat huonompia kuin prosessikuvat, sillä rajasin ne isommasta kuvasta, ja kuvan laatu kärsi. Kuvien värityskin vaihtelee, ehkä lähinnä aidointa väriä on aivan ensimmäinen kuva. Yritin fiksata tummimpia kuvia Photoshopilla, ja joistakin kuvista värit vääristyivät.