Ompeluryijy etenee

Kiitos käsityöblogin, olen jo saanut aikaiseksi jotain, jota en muuten olisi saanut.

Liki vuosi sitten loppukesästä kävin spontaanisti eräässä käsityökaupassa ja tapani mukaan hypistelin ja ihastelin siellä kivoja asioita. Siellä myytiin sellaisia pieniä ryijypaketteja, joiden aineksista voi ommella pienen ryijyn, joka näyttää ihan kudotulta ryijyltä, mutta joka ei vaadi kangaspuiden käyttöä. Nukat siis ommellaan kiinni pohjakankaaseen.

En halunnut ostaa valmista pakettia, vaan suunnitella oman pikkuryijyn, joten ostin siinä samantien pätkän ommeltavan ryijyn pohjakangasta. Ajattelin, että teen ryijyn niistä väreistä, joita minulla on jo valmiiksi kotona: minulla on kohtuullisen monipuolinen värivalikoima Vuorelman lankoja, jotka kokemukseni mukaan sopivat parhaiten kaikenlaiseen kirjontaan ja viimeistelyyn, ja mikseivät sitten ryijyn ompeluunkin, kun ryijy tulee vain koristeeksi eikä rekeen pershien alle.


Innoissani suunnittelin kosmis-mytologisen teeman "Jupiter ja Ganymedes", vertailin lankayhdistelmiä nukkiin ja sainkin aikaan mieleiseni mallin. Kävin ostamassa Funny-lankaa, jossa on sellaista polyesterikarvaa pinnassa (pälsgarn, sanoi lankakerän vyöte), jotta saisin syvyyttä ja kiiltoa mallin taivasosuuksille ja ajattelin, että kun se ryijy sitten on valmis, niin ompelen siihen muutamaan kohtaan kirkkaan lasihelmen tähdiksi. Malliin kirjoitin päivämäärän, 1.8.2005...

No, ompelin sitten ryijyä useampana iltana peräjälkeen innoissani, mutta sitten se jostain syystä jäi. En muista rupesinko tekemään jotain muuta käsityötä, vai tuliko jotain muita epäkäsityöllisiä projekteja aikaa viemään. Kääräisin sen "väliaikaisesti" muovipussiin, ja ensin se pussi roikkui kuukausikaupalla keittiöntuolin karmilla. Sitten siirsin sen olkkariin siinä ajatuksessa, että ompelisin sitä telkkarin edessä.

Nyt vihdoin kaivoin ryijyntekeleen esiin, ihan vain siksi, että olisi edes jotain päivitettävää blogiin. Kuvan ottamisen jälkeen ompelin ryijyä pari riviä, ja pääsin jo yli puolen välin! Se olisi varmaan kahdessa illassa valmis, jos puskisi päälle: ensimmäisessä illassa saisi nukat paikoilleen, ja toisessa sitten viimeistelisi reunat. Sellainen puskeminen kuitenkin taitaisi vetää hartiat aika tukkoon, joten taidan edetä rauhallisesti.

Ompeleminen oli kuitenkin ihan kivaa, ja erityisen kivaa oli se, että vihdoin pääsin eroon siitä syyllisyydestä, jota koin aina ryijyn sisältävää muovipussia liikutellessani! Moitiskelin talven aikana itseäni monta kertaa siitä, kuinka innostun aina kaikenlaisista projekteista enkä ikinä saa mitään loppuun. Turhaan. Pitäisi vain yrittää pitää kiinni siitä ensi-innostuksesta, mitä kokee projekteja aloittaessaan ja olla tuntematta syyllisyyttä.